* Ääni hukkaan tarkoittaa tässä tilannetta, jossa ehdokas itse eikä kukaan muukaan hänen puolueestaan tai ryhmästään ole päässyt eduskuntaan. Tällaisessakin tapauksessa ääni kyllä vaikuttaa eduskunnassa olevien puolueiden kannatusprosentteihin, mutta tämä tuskin näkyy käytännön politiikassa. Näissä laskelmissa ei ole huomioitu niitä vaaliliitoista johtuvia tapauksia, joissa äänestäjän ääni on ollut nostamassa eduskuntaan sellaisen toisen puolueen ehdokkaan, jota äänestäjä ei itse suoraan äänestäisi.

Edellä olevista luvuista voi jokainen tehdä omat päätelmänsä. Nykyjärjestelmän kannattajat voivat julistaa, että järjestelmä toimii hyvin, koska esimerkiksi Helsingissä ja Uudellamaalla yli 90 % annetuista äänistä meni puolueille, jotka ovat edustettuina eduskunnassa.  Järjestelmän kannattajien on kuitenkin myönnettävä, että Pohjois-Karjalassa yli viidesosa äänestäneistä antoi äänensä ryhmille, jotka jäivät kokonaan eduskunnan ulkopuolelle.  Näillä 19116:lla äänellä olisi neljä Pirjo-Riitta Antvuorta tai Seppo Kanervaa tai kuusi Sari Sarkomaata päässyt eduskuntaan (kokoomuksen kolme vähiten ääniä saanutta kansanedustajaa Helsingin vaalipiirissä).

X-puolue väittää, että nykyinen eduskunta edustaa huonosti kansaa. Tosiasiaksi nimittäin jää, että vartailluissa kolmessa vaalipiiristä vain 28,4 - 41,7 prosentilla äänioikeutetuista on sellainen kansanedustaja eduskunnassa, jolle kansalainen on itse äänestämällä antanut valtakirjan toimia parlamentissa.  Eduskunta kuitenkin julistaa toteutavansa koko kansan tahtoa.

On syytä muistaa, että jos eduskunta hyväksyy niukalla 51% enemmistöllä jonkin lain ja väittää "kansan tadon" näin toteutuneen, tuon lain takana on todellisuudessa edustajiensa kautta tuskin viidettä osaa (14,5 - 21 %) kansalaisista.

Nykyisen järjestelmän kannattajat todennäköisesti väittävät, että kansalaisten antamat äänet eivät mene hukkaan, vaikka heidän ehdokkaansa eivät tulisikaan valituiksi, sillä voihan ääni auttaa joitakin muita saman puolueen ehdokaita pääsemään eduskuntaan. Entä sitten?  Lain mukaan kansanedustajan ei tarvitse noudattaa kuin omaatuntoaan, eikä hänellä ole pakkoa toimia puolueensa kannan mukaan. Hän saa jopa vaihtaa puoluetta kesken vaalikauden. Joissakin asioissa puolueet myös antavat edustajille vapaat kädet toimia oman harkintansa mukaan.

Jos kansalaisen ääni on mennyt "väärälle" ehdokkaalle, edustaminen toteutuu huonosti.  Tämä ei ole kuitenkaan nykyisen parlamentarismin pahin ongelma. Pahin on se, että kansanedustajilla ei ole lainkaan moraalista oikeutta toimia tehtävässään. Enemmistövaltaan perustuva demokratia on tasa-arvon vastainen järjestelmä ja siis vain yksi muoto tyrannioista muiden joukossa. Jos kansanedustuslaitos noudattaisi tasa-arvon periaatetta eikä säätäisi väkivalloin ylläpidettäviä kieltoja asioissa, jotka koskevat vain kansalaisia itseään, olisi oikeastaan sama, vaikka kansanedustajien tilalla röhkisi lauma sikoja. Se tekisi vähemmän vahinkoa kuin eduskunnan nykyinen kaikkitietävä tärkeilijäjoukko.
 

              X-puolueen pääsivulle                      X-puolueen arkistosivulle