TOIMINTAVAPAUS

Ihmisen jokaista hetkeä varten on olemassa toimintavapaus päättää miten tuo hetki kulutetaan. Ihmisen elämässä ei ole olemassa mitään tyhjiä hetkiä, jolloin päätäntäoikeutta hänen tekemisistään ei olisi sen enempää hänellä itsellään kuin muillakaan. Päätäntäoikeus omiin tekoihinsa voi olla ihmisellä itsellään, jolloin kyseessä on hänen vapautensa. Toisaalta päätäntäoikeus voi olla myös jollakin ulkopuolisella, jolloin on kyseessä vallankäyttö.

Ihmisen toimintavapaus ei voi hävitä. Se voi ainoastaan muuttua jonkin toisen ihmisen vallaksi. Toisaalta valtakaan ei voi hävitä. Se voi ainoastaan siirtyä jollekin muulle säilyen valtana tai muuttua alistettuna olleiden vapaudeksi. Valta ja vapaus ovat saman asian eri määriä.
 

ASIOIDEN EPÄTASAINEN JAKAANTUMINEN JA KILPAILU

Kaikella sellaisella, millä on kysyntää ja minkä määrä on rajallinen, on taipumus jakaantua epätasaisesti ihmisten kesken. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi omaisuus ja toimintavapaus. Koska jotkut ihmisistä ovat voimakkaampia tai onnekkaampia kuin muut, he menestyvät muita paremmin kilpailussa vallasta ja omaisuudesta. 

Omaisuuden ja vallan kasautuminen vähemmistöille on rakentunut pysyviksi järjestelmiksi eli yhteiskunniksi, joiden tehtävänä on väkivalloin ylläpitää syntynyttä eriarvoisuutta. Ilman väkivaltaa ja jatkuvaa toimintaa nämä järjestelmät ennen pitkää hajoaisivat ja tasaantuisivat. Ilmiöillähän on pyrkimys kohti epäjärjestystä ja kaaosta.

Jos kilpailu rikkaudesta, kuuluisuudesta ja vallasta jollakin alueella estetään ja luodaan tasa-arvo, kilpailu hakeutuu jollekin uudelle alueelle, jolla pian syntyy eriarvoisuutta. Kilpailu mitä erilaisimmissa asioissa näyttää kuuluvan erottamattomana osana ihmisyyteen, ja tämän ominaisuuden voidaan ajatella johtuvan luonnossa vallinneesta ikuisesta olemassaolon taistelusta, jossa vain kilpailulliset ja voitontahtoiset geenit ovat säilyneet jälkipolville.
 

ALUSSA EI OLLUT YHTEISKUNTIA

Vaikka vallalla on tapana kasaantua muutamille harvoille yksilöille, esihistoriallisena aikana ihmiskunta eli suhteellisen tasa-arvoisena. Tällöinkin oli heikompia ja vahvempia yksilöitä sekä alistajia ja alistettuja. Pysyviä yhteiskuntia valtajärjestelmineen ei kuitenkaan syntynyt, koska ihmiset liikkuivat paikasta toiseen eikä heillä ollut merkittävää kiinteätä omaisuutta. Alistajista pääsi eroon. Näin toimivat apinat ja muut laumaeläimet yhä.

Vasta maanviljelyn aloittaminen ja sen mukana kiinteän asumismuodon syntyminen mahdollisti yhteiskunta-nimisten alistusjärjestelmien syntymisen. Pakoon ei enää päässyt.

Kun yhteiskuntia alkoi syntyä, luonnollisin järjestelmä niissä oli yksinvalta. Se säilykin johtavana hallitusmuotona tuhansien vuosien ajan, mutta tasa-arvoisempiakin järjestelmiä on kokeiltu eri puolilla maailmaa. Jo varhaisilta ajoilta tunnetaan valtaa pitäviä neuvostoja ja kyläkokouksia, joiden keskuudessa harjoitettiin demokraattista päätöksentekoa. 
 

VAIHTOEHTOJA VALLAN JAKAUTUMISESSA
 

a) vähemmistövalta

Yhden henkilön, ryhmän tai puolueen ehdoton valta, jonka ainoana perusteena on vallan anastaminen ja sen ylläpitäminen väkivallan avulla. Tällaisia järjestelmiä ovat absoluuttiset monarkiat ja muut diktatuurit. Alamaisten onnellisuus ja hyvinvointi on näissä täysin riippuvainen kansakunnan johtajan persoonasta. Hallintoa leimaa jatkuva julkinen tai piilevä valtataistelu ja alituinen vallankaappauksen uhka. Vaikka nykyinen diktaattori olisi hyvä, ennemmin tai myöhemmin valtaan nousee henkilöitä, jotka tuottavat alamaisille sotaa, tuhoa, köyhyyttä ja kärsimystä. 
 

b) vähemmistön valta enemmistön tuella

Pienen vähemmistöryhmän harjoittama ehdoton valta, joka nojautuu vaaleihin ja niistä saatuun äänestäjien valtuutukseen. Valta varmistetaan väkivaltakoneiston avulla. Tällainen järjestelmä on ns. länsimainen parlamentarismi. Se on otettu käyttöön, jotta vältyttäisiin vallankumouksilta ja luotaisiin pelisäännöt vallan vaihtumiselle. 

Enemmistön tuki, johon vallankäyttö perustuu, on usein lähinnä näennäistä. Noin kolmasosa kansalaisista ei nimittäin yleensä äänestä, kolmasosan äänet menevät hukkaan, ja vain yksi kolmasosa on edustajansa välityksellä "edustettuna" parlamentissa. Kun parlamentti tekee niukan enemmistöpäätöksen, vain runsaat 15 % kansasta on edustajansa kautta tätä päätöstä tukemassa. Kuitenkin päätös julistetaan "kansan tahdoksi" ja aseistetut poliisit alkavat valvoa, että kaikki sitä noudattavat.

Länsimainen parlamentarismi "kansanvaltoineen" ja "tasavaltoineen" on pelkkä harvainvallan valheellinen kulissi, kaunisteltua diktatuuria.
 

c) enemmistövalta

Enemmistön harjoittamaa ehdotonta valtaa suoran demokratian keinoin. 

Kuten vähemmistövallassakin, vallan säilyminen enemmistöllä turvataan tarvittaessa väkivaltakoneiston avulla. Tällaista järjestelmää ei ole käytössä yhdessäkään valtiossa, mutta sitä on toteutettu eri muodoissa erilaisissa pienemmissä yhteisöissä (jolloin väkivaltakoneiston käyttäminen on useimmiten korvattu yhteisöstä erottamisella). 

Puhdas enemmistövalta jättää eri tavalla ajattelevat, eri uskontoa tunnustavat, eri rotuun kuuluvat jne. pelkiksi kakkosluokan kansalaisiksi, joiden tulee vain totella enemmistön määräyksiä - tai lähteä maanpakoon.
 

d) tasa-arvo

Tasa-arvoisessa järjestelmässä ihmiset päättävät itse asioistaan, eikä kenelläkään ole rajatonta valtaa tehdä toisia koskevia päätöksiä. Ainoa yhteisen vallan käyttäjä on enemmistö suoran demokratian (tai suoran edustuksellisen demokratian) keinoin. Enemmistön valta rajoittuu sen estämiseen, että vähemmistö ei voi kumota tasa-arvoa. Ihmisten henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kohdistuvia pakkoja tai kieltoja ei voida säätää, sillä ne olisivat tasa-arvon vastaista enemmistön diktatuuria. 

Myös tasa-arvoa on ääritilanteissa pakko puolustaa väkivalloin sitä mahdollisesti uhkaavia vallananastajarikollisia vastaan. Oikeus tasa-arvon puolustamiseen kuuluu yhtäläisesti kaikille.

Tasa-arvoinen järjestelmä ei ole toteutunut yhdessäkään valtiossa eikä juuri pienemmissäkään yhteisöissä, sillä tasa-arvon ideaa ei ole sisäistetty eikä sen puuttumista nykyjärjestelmistä tiedostettu. Osaltaan tähän tietämättömyyteen on vaikuttanut taitava propaganda, jossa nykyiset järjestelmät valheellisesti todistellaan tasa-arvoisiksi.

On huomattava, että tasa-arvo voidaan toteuttaa vain politiikassa mutta ei taloudessa. Taloudellisen tasa-arvon toteuttaminen esimerkiksi sosialismin ihanteiden mukaisesti edellyttäisi nimittäin tasa-arvon vastaista poliittista pakkovaltaa, "proletariaatin diktatuuria". Tasa-arvoa ei voida myöskään toteuttaa taloudellisessa päätöksenteossa, sillä taloa tai maantietä on vaikea rakentaa esimerkiksi 60 prosenttisesti, jos sen rakentamista on kannattanut tuo mainittu prosenttimäärä kansalaisista.

Taloudellisissa ratkaisuissa joudutaan aina tyytymään enemmistöpäätöksiin, ja tämän vuoksi vähemmistöllä tulee olla oikeus jättäytyä hankkeiden ja taloudellisten järjestelmien tai niiden osien ulkopuolelle. Ulkopuolelle jättäytymisen on kuitenkin syytä olla tavallista vaikeampaa sellaisilla aloilla kuten koulutuksessa, terveydenhuollossa ja sosiaalisessa yhteisvastuussa, sillä kukapa voi ehdottomasti vannoa, ettei koskaan tule tarvitsemaan näiden alojen tuottamia palveluja.
 
 
 

PARI KÄYTÄNNÖN ESIMERKKIÄ DIKTATORISESTA VALLANKÄYTÖSTÄ:
 

1. Afganistan

Ääri-islamilainen liike Taleban on päässyt valtaan Afganistanissa. Liikkeen puuhamiehet, pitkäpartaiset kiiluvasilmäiset Mohamedit, haluavat pelastaa naiset turmiolta ja määräävät heidät pukeutumaan islamin oppien mukaisiin täysin peittäviin mustiin huntuihin. Kaduille lähetetään aseistettuja partioita valvomaan määräysten noudattamista. Partiot kaahaavat aseet pullollaan maastoautoillaan maan jokaisessa osassa, ja jos ne tapaavat naisen, joka ei ole pukeutunut säännösten mukaisesti, ne pysäyttävät hänet, antavat hänelle ankarat julkiset moitteet ja lopuksi sakottavat häntä. Islamilaisen aivopesun muokkaama kansan enemmistö ei näe tässä menettelyssä mitään huomautettavaa. Monien ulkomaiden tasa-arvoliikkeet sen sijaan kauhistelevat tällaista ihmisten henkilökohtaiseen vapauteen puuttumista ja yksityisyyden loukkaamista.
 

2. Suomi

Ääri-autoritäärinen, pääosin demareista, keskustalaisista ja kokoomuksesta koostuva ihmisryhmä, on päässyt valtaan Suomessa. Liikkeen puuhamiehet, kiiluvasilmäiset More Controllit ja Less Freedomit, haluavat pelastaa vesillä liikkujat turmiolta ja määräävät heidät pitämään veneissään pelastusliivejä, ankkureita, sammuttimia sekä eräitä muita varusteita. Järville ja merille lähetetään aseistettuja partioita valvomaan määräyksen noudattamista. Partiot kaahaavat aseet pullollaan suurilla ja nopeilla veneillään maan jokaisessa kolkassa, ja jos ne tapaavat veneilijän, jolta on unohtunut joku pakollisista varusteista, he pysäyttävät hänet, antavat hänelle ankarat julkiset moitteet ja lopuksi sakottavat häntä. Koko elämän kestäneen alistumispropagandan sokaisema kansalaisten enemmistö hyväksyy poliisin raa'at otteet eikä 
näe niissä mitään arveluttavaa. Ainoastaan tasa-arvon ja vapauden kannattajat kauhistelevat tällaista henkilökohtaiseen vapauteen puuttumista ja yksityisyyden loukkaamista.

Hyvät lukijat. Irrottautukaa valheellisen propagandan otteesta ja siirtykää todellisen tasa-arvon, vapauden ja oikeudenmukaisuuden kannattajiksi.
 
 

X-Puolue