Keskustelua libertaristien kanssa

Keskustelua Libertaristien kanssa
Osa 3.

X-puolueen esittämät kannanotot on kirjoitettu sinisellä ja
libertaristien edustajien mielipiteet oranssilla. Yksittäisten
libertaristien nimiä tai heidän tarkempaa sijoittumista aatteen
kentässä ei ole mainittu, joten keskustelu ei ole missään
muodossa "virallista".

Puheenvuorot on koottu keskustelusta, jossa toisena osapuolena
on joukko libertaristeja ja toisena osapuolena yksi X-puolueen
edustaja. Jotta usean eri henkilön kesken eri aikaan käytyyn
keskusteluun tulisi edes jonkinlainen yhtenäinen "juoni", katkelmia
on sijoiteltu paikkoihin, joihin ne asiansa puolesta sopivat, mutta
jossa ne eivät todellisuudessa ole olleet. Joissakin tapauksissa
X-puolueen edustajan kirjoittamia yhtenäisiä kappaleita on pilkottu
pienempiin osiin ja libertaristien kommentteja on sijoitettu näiden
kappaleiden sisään.

Huolimatta edellä mainituista järjestelyistä mitään osaa kirjoitetusta
tekstiä ei ole muutettu, vaan kunkin osapuolen kirjoittamat lauseet
on siirretty sellaisenaan tälle sivulle. Ainoastaan muutamia
kirjoitusvirheitä on korjattu.

Keskustelut on käyty eräällä internetin keskustelupalstalla vuonna 2001

Avainkysymys - onko vapauden
määrä vakio?

Yritän tässä nyt lyhyesti selittää, että maailman vauraimmat maat
ovat yleensä maailman vapaimpia maita. On olemassa selvä kausaalisuhde
vapauden ja vaurauden välillä.

Niin onkin.

Kun Suomi vajosi lamaan 90-luvun alussa, kansalaisten vapauden
väheneminen hetkeksi hidastui, kun liukuhihnalta erilaisi pakkoja ja
kieltoja kansalaisille säätäneet poliitikot saivat tärkeämpää
ajattelemista. Kun lama vähitellen hellitti, muistettiin taas
politiikan "varsinainen tehtävä" ja kaivettiin esiin mappeihin
hautautuneet kieltohankkeet. Samaa vauhtia teollisuuden tuotannon
kasvun kanssa myös pakkojen tuotanto nousi vähitellen lamaa
edeltäneelle tasolle. Niinpä kansalaiset ovat taas saaneet nauttia
korkeaan elintasoon kuuluvasta "turvallisuusdiktatuurista"
pelastusliivipakkoineen, palonilmaisinpakkoineen jne. jne.

Valtion talouden koheneminen lisäsi paitsi pakkoja myös taloudellisia
resursseja pakkojen toteuttamiseen. Poliisi sai entistä tehokkaampia
välineitä kansalaisten "valvomiseen" ja rankaisemiseen. Venepoliisit
varustettiin uusilla nopeilla vesiskoottereilla, jotka lisäsivät
valvonnan tehoa moninkertaiseksi. Jos poliisin läsnäolo vesillä oli
70-luvulla "kiusallinen mahdolisuus" ja 80-luvulla "ärsyttävä riesa"
uudelle vuosituhannelle tultaessa sitä voi kuvata vain yhdellä
sanalla: TERRORI !

Venenäyttelyviikon kunniaksi uusi määritelmä käsitteelle vene:

Vene = "veden päällä kelluva esine, jonka päällä ihminen puhaltaa
poliisin alkometriin"

Kuinka moni muuten tietää, että vuonna 1997 säädettiin sellainenkin
asetus, jolla n. 25-40 prosentilta Suomen kansalaisista kiellettiin
eliniäksi kaikenlainen miehistötehtäviin viittaava toiminta 24 metriä
pitkissä tai sitä pitemmissä yksityiskäytössä olevissa moottorilla
liikkuvissa asunto- tai huvialuksissa. Jollekin vanhaa hiekkajalaa
vähillä varoillaan asuntolaivaksi kunnostelevalle tai laivallaan
kesäkaudet seilanneelle perheelle (rannikoillahan ja järvillähän on
paljon tämän kokoluokan aluksia yksityiskäytössä) tällainen
elinikäinen laivankäyttökielto on ikävä yllätys.

Miehistömääräyksissä on muutakin outoa.

Miltä tuntuisi, jos 20 vuotta sitten ensiapukurssi "ykkösen"
suorittanut talonmies katsottaisiin yhtäkkiä päteväksi suorittamaan
leikkauksia sairaalassa, mutta vuosikymmenet kirurgina toiminut
ylilääkäri ei kelpaisi edes avustamaan häntä, koska hän olisi
virallisen määritelmän mukaan "epäpätevä".

Laiva-alalla vastaavat mielettömyydet ovat arkipäivää.

Jos haluat nähdä kaikkein sairainta, kaikkein hulluinta ja kaikkein
sadistisinta byrokratiaa, tututustu merenkulkuhallitukseen.
Pääjohtajien hyllytykset lahjusepäilyjen vuoksi ovat vain pintakuohua
tuossa organisaatiossa. Koko laitos elää vielä tsaarinaikaa.

Tämä vain esimerkkinä yhdestä tuhansista viime vuosina säädetyistä
kielloista.

Vapaus on aina yksilön vapautta, koska yhteiskunta muodostuu
yksilöistä.

Aivan. Kaikki poliittiset puolueet kannattavat samaa määärää vapautta.
Ero onkin siinä, kenelle ja miten ne haluavat tämän vapauden
jakaantuvan.

X-puolueen edustaja esitti libertaristeille hypoteettisen kysymyksen,
mitä he tekisivät jos saisivat absoluuttiset diktaattorin oikeudet.
Libertaristit vastasivat kuka mitenkin. Joku suunnitteli poistavansa
kaikki turhat kiellot yhteiskunnasta ja ilmoitti vielä ajankin, minkä
kuluessa tämä voisi tapahtua:.

1/2 vuotta: kaikki turhat kiellot, joita laeista löytyy on
poistettu.

Kun diktaattorinkautesi joskus loppuisi, joku muu todennäköisesti
palauttaisi kumoamasi turhat kiellot ja säätäisi toisen mokoman lisää.
Miten määrittelet turhat kiellot?

Ensimmäiseksi kaikki ne, joissa ei henkilö tee rikosta toista
henkilöä kohtaan. Näihin kuuluu ainoastaan erilaiset varkauden,
murhan ja pahoinpitelyn muodot.

Kirjoitelmasi otsikko on "vapauden lisäämisestä". Luuletko, että voit
lisätä jonkun vapautta vähentämättä vastaavassa määrin jonkun muun
kohdalla?

Viimeksi esitettyyn kysymykseen sisältyi kaikkein oleellisin X-puolueen
opillinen ydin, ja puolueen edustaja oli ylipäätänsäkin aloittanut
keskustelut internetissä voidakseen jossakin sopivassa tilanteessa esittää
tämän kysymyksen. Nyt oli se tilanne.

Uskon, sillä vapauden määrä ei ole vakio. Samalla kun lisäisin
kaikkien ihmisten vapautta, vähentäisin kyllä runsaasti erilaisten
ihmisryhmien erioikeuksia.

Tässä asiassa ajattelumme eroaa. Itse uskon, että vapauden määrä on
vakio, ja että tämä asia on tieteellinen fakta aivan kuten mikä tahansa
fysikaalinen ilmiö - asia, jonka pystyy todistamaan.

Jos vapauden määrä ei ole vakio, hommassa ei ole mitään mieltä. Koko
libertarismin aate on silloin kuin suolle rakennettu talo, jolla ei
ole mitään mahdollisuuksia pysyä pystyssä. Se on vain mielipide
mielipiteiden joukossa. Yhtä väärä ja yhtä arvoton kuin muutkin.

Tuon mainitsemasi turhien kieltojen poistamisen ideologinen perusta
muuten on juuri siinä tosiasiassa, että vapauden määrä on vakio.

Asiat ovat kai joskus liian yksinkertaisia nähdä.

Ennen "suurta väittelyä" keskustelu lipsahti hieman sivuun aiheesta...

Voisin saada sairasta mielihyvää pelkästään siitä ajatuksesta, että
joku Supo tuhlaisi resurssejaan ja aikaansa koettaen epätoivoisesti
penkoa meikäläisen sähköposteja tai nettikäyttäytymistä. PGP,
ZipLip, SafeWeb, jne. pitävät kyllä Supon työn touhussa
muutamisen kymmentä vuotta... ;)

Älä kuvittele pääseväsi noin helpolla. Ennen pitkää ne olisivat
kotiovellasi. Ja kun sinua raahattaisiin poliisiasemalle, olisit
yleisön silmissä paha rikollinen täysin riippumatta siitä, olisitko
oikeasti tehnyt mitään pahaa vai et.

Yhteiskunnat ovat aina toimineet niin, että ihmiset synnynnäisestä
pelostaan kääntävät selkänsä sille, joka joutuu rattaiston
tuhoamaksi. Tällä tavalla pienet valtaa käyttävät vähemmistöt
pystyvät tuhoamaan ja alistamaan moninkertaisia enemmistöjä.
(siirtomaavalta, juutalaisvainot ym.) Niin kauan kun asia ei koske
minua, yritän olla ajattelematta sitä. Ja kun se koskee minua, muut
yrittävät olla ajattelematta sitä. Vuorollaan meidät kaikki
tuhotaan.

Ärsyttääkseen libertaristit kunnon väittelyyn X-puolueen edustaja
lupasi maksaa tuhannen markan palkkion sille, joka pystyisi kumoamaan
hänen väitteensä.

Vapauden lisäämisestä:

Jos maailmassa on vain yksi ihminen, hänen vapauttaan suhteessa
muihin ei voida määritellä. Hänellä voidaan ajatella olevan
rajattomasti vapautta, sillä eihän ole ketään, joka rajoittaisi hänen
vapauttaan. Toisaalta voidaan ajatella, että hänellä ei ole lainkaan
vapautta, sillä mistä hän olisi vapaa? Kenen rajoituksista hän olisi
vapaa?

Määritelkäämme maailman ainoan asukkaan vapaus rajattomaksi ja
olettakaamme, että hänen maailmaansa ilmestyy toinen ihminen. Mitä
alkuperäisen asukkaan rajattomalle vapaudelle tapahtuu? Jos se säilyy
edelleen rajattomana, hänellä on täydellinen vapaus menetellä uuden
ihmisen suhteen miten hän haluaa. Hänen täydellinen vapautensa ilmenee
tämän uuden ihmisen näkökulmasta täydellisenä valtana. On mahdollista,
että uusi ihminen ei hyväksy tätä alkuperäisen ihmisen täydellistä
valtaa vaan hän haluaa päättää itse omista asioistaan. Näiden
kahden ihmisen välille syntyy silloin valtataistelu. Se voi päätyä
jommankumman täydelliseen voittoon ja toisen alistamiseen tai
tuhoamiseen, mutta se voi päättyä myös tasapeliin. Jos tuloksena
on jommankumman täydellinen voitto ja toisen täydellinen tappio,
elämä maailmassa jatkuu diktatuurin merkeissä. Jos taas
valtataistelun tuloksena on tasapeli, nämä kaksi ihmistä hoitavat
vastaisuudessa kumpikin itse omat asiansa ja ovat puuttumatta
toistensa asioihin. Heidän maailmassaan vallitsee
oikeudellinen tai poliittinen tasa-arvo - millä nimellä sitä halutaan
kutsuakin. Tällainen riippumattomuus ja tasa-arvo ei estä
näiden kahden ihmisen yhteistyötä. He voivat tarvittaessa
auttaa toisiaan, toteuttaa yhteisiä hankkeita, käydä kauppaa
keskenään ja tehdä keskenään sopimuksia. Jompikumpi näistä ihmisistä
voi onnistua keräämään itselleen enemmän maallista hyvää kuin toinen.
Tämän maallisen hyvän avulla hän voi saada toisen tekemään
itselleen palveluksia. Näin ilmenevä taloudellinen eriarvoisuus
ei kuitenkaan vaikuta heidän oikeudelliseen
tasa-arvoisuuteensa.

Jos kahden ihmisen maailmaan ilmestyy jostakin kolmas ihminen,
valtasuhteet on määriteltävä uudestaan. Uudenlainen järjestelmäkin -
demokratia - on mahdollinen, sillä kolmen ihmisen maailmassa
voidaan muodostaa enemmistöjä ja vähemmistöjä. Kolmannen
ihmisen tullessa maailmaan, joudutaan ratkaisemaan, valitaanko
yhteiskuntamuodoksi diktatuuri, demokraattinen diktatuuri vai
tasa-arvoinen demokratia.

Jos uusi tulokas on vahvempi kuin kaksi aikaisempaa asukasta yhdessä,
hän voi muodostaa diktatuurin, jossa hän itse on diktaattori. Hän
säätelee tällöin myös alaistensa keskinäisen valtasuhteen, ja on mahdollista,
että hän delegoi valtaa jommallekummalle alaiselleen toisen alaisen
alistamisen helpottamiseksi. Vallan antaminen saattaa olla palkkio
avusta, jonka hän ehkä sai diktaattoriksi pyrkiessään.

Jos ei sittenkään päädytä yhden miehen diktatuuriin, voidaan valita
demokraattinen diktatuuri. Tällaisen kommuunityyppisen demokratian
ajatus on, että enemmistö ei voi koskaan olla väärässä.
Enemmistöllä tulee siis olla täydellinen valta vähemmistöön nähden
kaikissa asioissa, missä enemmistö tällaisen valtasuhteen vain haluaa
muodostaa. Demokraattisen diktatuurin yhteiskunnasta kehittyy
pikkutarkkojen määräysten yhteiskunta, jossa yksilöllisyys on
minimoitu, ja jossa kaikkeen toimintaan tarvitaan muiden lupa.
Yksityiselämää ei ole olemassa, vaan enemmistöllä on rajaton
valta puuttua vähemmistön elämään. Kolmen ihmisen maailmassa
kolmas saa heti "turpiinsa", jos hän yrittää tehdä jotain kahden
muun tietämättä tai sallimatta. Koska todennäköisesti jokainen
vuorollaan joutuu silloin tällöin tähän epämiellyttävään osaan,
voidaan sopia joitakin "ihmisoikeuksia", joiden alueen enemmistö
hienotunteisesti jättää rauhaan. Näitä ei ole määritelty minkään yhteisen
suuren periaatteen mukaan vaan pelkästään yleisestä tuntemuksesta.
Demokraattisen diktatuurin yhteiskunnassa ei vallitse tasa-arvoa vaan
se on vaihtelevaa enemmistön diktatuuria.

Oleellinen asia kolmen ihmisen maailmassa - niin kuin miljardien
ihmisten maailmassakin - on se, että kukaan ihmisistä ei voi
saavuttaa vapautta ellei jokin toinen ihmisistä samalla menetä omaa
vapauttaan. Jos diktaattorin rajaton vapaus - joka ilmenee alaisten
kannalta valtana - katoaa, alaisten vapaus vastaavassa määrin
lisääntyy. Vapautta ei voi kadota suljetusta järjestelmästä, mutta
sitä ei voi myöskään tulla lisää. Kaikki muutokset ovat vain vapauden
siirtymistä ihmisiltä toisille ja sen ilmenemistä kenen kohdalla vapautena,
kenen kohdalla valtana. Vapaus on häviämätöntä.

Jos kolmen ihmisen maailmassa päädyttäisiin tasa-arvoiseen
demokratiaan, sovittaisiin vapauden jakamisesta tasan kaikkien
kesken. Käytännössä päädyttäisiin tällöin libertaristisesti toimivaan,
J.S.Millin määrittelemään järjestelmään, jossa valtion (enemmistön)
oikeus puuttua alaistensa elämään rajoittuisi itsepuolustukseen.
Kolmen ihmisen maailmassa tämä merkitsisi sitä, että kahden ihmisen
muodostama enemmistö voisi tehdä vain sellaisia rajoittavia päätöksiä
kolmanteen ihmiseen nähden, jotka olisivat näiden kahden itsepuolustusta
tuon kolmannen tekoja vastaan. Enemmistön kulloinkin muodostavat
kaksi ihmistä voisivat kieltää kolmatta ihmistä varastamasta,
murhaamasta, pahoinpitelemästä, häiritsemästä, haittaamasta jne.,
jotka kaikki ovat ulkopuolisiin - eli heihin - suuntautuvia tekoja,
mutta he eivät voisi pakottaa kolmatta ihmistä hänen henkilökohtaisissa
asioissaan. He eivät voisi pakottaa häntä käyttämään pelastusliiviä,
silloin kun hän lähtee melomaan kanootillaan, sillä tällainen määräys
menee ohitse itsepuolustuksen.

Tasa-arvoisen demokratian järjestelmässä vallitsee oikeudellinen tai
poliittinen tasa-arvo.

Useimmat libertaristit kannattavat tasa-arvoista demokratiaa ja
samalla siis väistämättä myös oikeudellista tai poliittista tasa-
arvoa. Monet eivät kuitenkaan tule ajatelleeksi asiaa, vaan he
käyttävät hyvin epämääräisesti sellaisia käsitteitä kuten
"vapauden lisääminen" suostumatta näkemään, ettei vapautta
voi lisätä, ellei sitä samalla jonkun muun kohdalla vähennetä.
Oikeudellisen tai poliittisen tasa-arvon vallitessa yksilöllisen
vapauden määrä on maksimissaan. Jos sitä yhdenkin ihmisen
kohdalla halutaan lisätä, on väistämättä joku, jonka kohdalla se
vähenee.

Olen niin varma tästä väitteestäni, että maksan tuhannen markan
palkkion sille, joka pystyy sen tällä keskustelupalstalla loogisesti
kumoamaan. Pankkitilin numeron voi ilmoittaa sähköpostiosoitteeseeni.

Väittely oli tuomittu päättymään umpikujaan, koska osapuolet
eivät päässeet yksimielisyyteen edes käsitteistä. X-puolueen kannan
mukaan millä tahansa tavalla saavutettu mahdollisuus tehdä
asioita on vapautta... vaikkakin ehkä epäoikeutettua vapautta.
Libertaristeille taas sana "vapaus" on niin pyhä, että heidän on
mahdotonta käyttää sitä asioista, jotka eivät ole oikeutettuja.

X-puolueelle vapaus on konkreettinen mahdollisuus
tehdä jokin asia toisten pystymättä sitä estämään.
Libertaristeille taas vapaus ei ole todellinen asiantila
vaan lähinnä jonkinlainen teoreettinen "oikeus",
jonka he tahtovat toteutuvan mahdollisimman monen
kohdalla.

Vapaus on tila, jossa yksilö ei joudu alistumaan toisten yksilöiden
väkivaltaan. Yhden yksilön vapauden lisääminen ei vähennä kenenkään
toisen yksilön vapautta, koska näiden toisten vapauteen ei kuulu mitään
oikeutta käyttää väkivaltaa.

Vapaus ja valta ovat yksi ja sama asia eri näkökulmista katsottuna.
Vapauteen ei kuulu oikeutta käyttää väkivaltaa, mutta valtaan se
oikeus kuuluu. Kun vapauden määrää jonkin kohdalla lisätään yli
tietyn rajan, vapaus ei enää olekaan pelkästään vapautta päättää
omista asioista vaan se on vapautta päättää myös muiden asioista.
Tällöin se on valtaa.

Olkoon maailmassa kaksi ihmistä, Petteri ja Mikko. Oletetaan, että
lähtötilanteessa Mikko pakottaa Petterin palvelijakseen uhkaamalla
tätä fyysisellä väkivallalla. Mikko on vapaa, koska kukaan ei pakota
Mikkoa mihinkään; Petteri ei ole vapaa, koska Petteri on pakkovallan alla.
Oletetaan, että jonakin päivänä Mikko yhtäkkiä lakkaa uhkaamasta
Petteriä väkivallalla. Tällöin Petterin vapaus lisääntyy.

Näennäisesti ehkä, mutta jos Mikolla yhä on oikeus ja mahdollisuus
väkivallan käyttämiseen ja sillä uhkaamiseen Mikkoa kohtaan, Petteri
on yhä alisteinen Mikkoon nähden. Vasta silloin, jos Mikko ei enää
voi käyttää pakkovaltaa Petteriä kohtaan, Petterin vapaus oikeasti on
lisäntynyt ja Mikon valta oikeasti on vähentynyt.

Jos poliisi panee pistoolinsa koteloon ja antaa
pidätetyn "vapaaehtoisesti" kävellä poliisiautoon, hänen valtansa ei
ole siitä mihinkään vähentynyt eikä pidätetyn vapaus lisääntynyt.

Mikon vapaus ei myöskään vähene; Mikko on edelleenkin täysin
vapaa, koska Petteri ei uhkaa Mikkoa väkivallalla.

Ei vapaus vähenekään, jos pakkovallan lopettaminen toista kohtaan on
vapaaehtoista ja oikeus ja mahdollisuudet sen uudelleen aloittamiseen
kuitenkin edelleen säilyvät. Täytyyhän nimittäin vapauteen kuulua
sekin, ettei tee jotain asiaa, vaikka saakin tehdä sen, jos haluaa.

Vasta silloin Mikon vapaus (eli valta) oikeasti vähenisi, jos hän ei
enää voisi käyttää pakkovaltaa Petteriä kohtaan, ja vasta silloin
Petterin vapaus oikeasti lisääntyisi, jos hän ei enää edes teoriassa
voisi joutua Mikon vallankäytön kohteeksi.

Kyse on määritelmästä.

Kyse on AINA määritelmistä.

Ainoa, siis ainoa, toistan: ainoa, tai kuten olin sanomassa - ainoa
mielekäs vapauden määritelmä on seuraava:

Vapaus on oikeus tehdä omalla ruumiillaan aivan mitä tahansa niin
kauan kun ei rajoita muiden vastaavaa oikeutta.

Kuten jo aiemmin todettiin, libertaristi siis määrittelee vapauden
oikeudeksi.

Itse määrittelen vapauden juuri tuolla tavalla. Jos vapaus ylittää
tuon "oikeuden tehdä" ja alkaa rajoittaa muiden vastaavaa oikeutta,
eikö sitä silloin voida kutsua vallaksi? Periaatteessa valtakin on
kuitenkin vain vapautta, sillä kyse on yhdestä ja samasta asiasta.
Tähän perustuu ajatus vapauden häviämättömyydestä.
Menetetty vapaus ei häviä vaan se esiintyy muiden lisääntyneenä
valtana. Mitä alistetumpia alaiset ovat, sitä suurempi
on alistajan valta - eli mitä vähemmän alistetuilla on vapautta, sitä
enemmän alistajalla on vapautta (=valtaa).

On kymmeniä tapoja eritellä valtaa. Yksi tapa on
tarkastella sitä virallisuuden ja väkivaltaisuuden ulottuvuuksilla

Virallisuus merkitsee muun yhteisön hyväksyntää ja väkivalta taas:
"a licence to kill"

Ei-virallista, ei-väkivaltaista valtaa on arvovalta ja vaikutusvalta.
Ei-virallista, väkivaltaista valtaa on rikollisten valta.
Virallista, ei-väkivaltaista valtaa on taloudellinen valta.
Virallista, väkivaltaista valtaa on poliisin valta.

Poliittisessa toiminnassani olen kiinnostunut lähinnä alkuperäisestä
"apinavallasta" eli virallisesta väkivaltaan pohjautuvasta
vallasta. Se on tavallisen ihmisen kannalta kaikkein ahdistavin vallan
muoto. Sen motto on: tottele tai kuole.

Sitä, onko tuo rajallista vai rajatonta vapautta on edes turha
pohtia. Ainakin se on maksimaalista vapautta, sillä sitä suurempaa
vapautta ei voi olla ilman että rajoittaa muiden vastaavia vapauksia,
mikä taas on alkuperäisen määritelmän kanssa ristiriidassa.

Libertaristille on mahdotonta irtautua virallisesta opista eli
"vapauden pyhästä määritelmästä", niin kuin joku ajattelija
on vapauden aikoinaan määritellyt.

Asia minkä kuvaat maksimaalisena vapautena on ehdotonta
oikeudellista tai poliittista tasa-arvoa. Juuri tämän päämäärän
edistämiseen koko poliittinen toimintani tähtää.

Sinä sen sijaan sisälsit vapauden käsitteeseen ylivallan, mikä on
määritelmällisesti täysin mieletön (siis epämielekäs).

Mielestäni vapauden ja vallan tajuaminen saman asian eri
puoliksi on kaikkein keskeisin asia oikeudenmukaisen yhteiskunnan
määrittelemisessä. Se ei ole mieletöntä. On pikemminkin mieletöntä
sulkea silmänsä tältä tosiasialta. Koska olen itse sisäistänyt vallan ja
vapauden yhteyden, minun on vaikea ymmärtää, mitä järkeä on
poliittisessa puuhailussa ja libertaristisissa teorioissa
"vapauden lisäämisestä", jos jätetään huomioimatta asian toinen
puoli eli se, kenellä se tavoiteltu vapaus tällä hetkellä on, ja mistä
se on OTETTAVA, jos sitä halutaan joidenkin kohdalla lisätä.

Eräs libertarismin "isistä", J.S.Mill, tajusi ainakin kirjoituksistaan
päätellen täysin tämän yhteyden, ja onkin käsittämätöntä, että
nykylibertaristit ovat harhautuneet näin pahasti.

Yhtä hyvin voisit sanoa, että luonnonlait ovat vapauden kanssa
ristiriidassa, sillä et ole"vapaa" hyppäämään kevyellä loikalla kuuhun.

Kaukaa haettu vertaus - eikä kovin osuva. Jos poliisin valtaa
pidetään samanlaisena kumoamattomana luonnonlakina kuin
painovoimaa, aivopesu on todella mennyt perille. Luonnonlait asettavat
rajat ihmisten mahdollisuuksille tehdä asioita. Poliisin pamppu taas
asettaa rajat ihmisten vapaudelle tehdä asioita. Mahdollisuudet ja
vapaus ovat eri asioita. Pampun voi poistaa ja ihmisten vapautta
voi lisätä. Painovoiman poistaminen ja ihmisten
mahdollisuuksien lisääminen sitä kautta onkin jo vaikeampaa.

Tottakai niin voi sanoa, mutta sillä tavoin päädymme
"kaikki esineet ovat tuoleja" tyyppiseen määritelmähirviöön.

Entäpä: "kaikki tuolit ovat esineitä"?

En yhdistele asioita aivan noin mielivaltaisesti.Vapaus ja valta ovat
samanlaisia asioita, jotka kumpikin ovat riippuvaisia ihmisten
keskinäisistä suhteista. Ne ovat saman asian eri puolia.

Seuraavaksi palataan keskustelussa hieman taaksepäin:

Miten niin?

Ihmisen mahdollisuutta tehdä asioita rajoittaa hänen
oma vajavaisuutensa. Ihmisen vapautta tehdä asioita rajoittaa
sen sijaan aina joku toinen ihminen. Jos joku ihminen lisää
vapauttaan tehdä joitakin asioita, täytyy olla joku muu,
joka menettää vapauttaan estää häntä tekemästä näitä asioita.

Jos hankit itsellesi ajokortin eli saat vapauden ajaa autoa,
poliisi menettää vapautensa pidättää sinut ajokortitta ajamisesta.
Jokainen sinun lisääntynyt oikeutesi merkitsee jonkun toisen ihmisen
oikeuksien vähenemistä vastaavassa määrin.

Jos diktaattorin rajaton vapaus - joka ilmenee alaisten kannalta
valtana - katoaa, alaisten vapaus vastaavassa määrin lisääntyy.

Tuo on vain yksi erikoistapaus, joka ei todista yleistä väitettä.

Diktattorin kohdalle voit panna minkä tahansa valtaa omistavan
yksilön tai ryhmän. Aina kun sen valta vähenee, on olemassa
joitakin joiden vapaus lisääntyy. Et pysty osoittamaan ainuttakaan
tapausta, jossa joku menettäisi valtaansa, eikä valta siirtyisi
kenellekään muulle joko lisääntyneeksi vallaksi tai lisääntyneeksi
vapaudeksi.

Kaikki muutokset ovat vain vapauden siirtymistä ihmisiltä toisille ja
sen ilmenemistä kenen kohdalla vapautena, kenen kohdalla valtana.

Miksi?

Vapaus on häviämätöntä.

Miksi?

Vastaa itse etsellesi: Mainitse käytännön esimerkki, jolla voit
vähentää tai lisätä vapauttasi ilman, että sillä olisi mitään
vaikutuksia muiden ihmisten vapauteen. Muista kuitenkin
pitää esimerkikissäsi erillään mahdollisuus tehdä asioita
ja vapaus tehdä asioita.

Pyydettyä esimerkkiä ei koskaan tullut.
Välillä keskusteltiin eräänä libertarismin "isistä" pidetyn
J.S.Millin määritelmästä, jonka X-puolueen edustaja oli
maininnut ajatustensa tueksi.

Mill ei kannattanut tuollaista libertarismia, vaan enemmän valtaa
valtiolle.

Kirjassa "Vapaudesta" Mill esitti mm. seuraavaa:

"Kaikki, mistä ihmisen oleminen saa arvonsa, vaatii muiden ihmisten
vapauden pakollista rajoittamista."

Tuohon lauseeseen sisältyy mielestäni ajatus ihmisten vapauden
riippuvuudesta toisten ihmisten vapaudesta?

Millin käsityksen mukaan laeille ei ollut olemassa mitään
yksiselitteistä periaatetta vaan ne olivat sattumanvaraisia ja heijastelevat
lähinnä yläluokan tarpeita. Hän kirjoitti:

"Yhteiskunnan tai jonkun sen mahtavan osan taipumukset tai
vastenmielisyyden osoitukset ovat siis käytännössä pääasiallisesti
määrittäneet ne ohjeet, joita kaikkien tulee noudattaa lain ja
yleisen mielipiteen rangaistuksen uhalla."

Tällainen epämääräisyys ei Milliä miellyttänyt, joten hän halusi
esittää oman "hyvin yksinkertaisen periaatteensa", jonka valossa
lakien oikeellisuutta tulisi punnita. Periaate kuuluu seuraavasti:

"Tämän kirjan tarkoituksena on esittää hyvin yksinkertainen periaate,
joka ehdottoman oikeudenmukaisesti säätelisi yhteiskunnan valtaa
yksityisen suhteen, olkootpa käytetyt keinot sitten fyysistä voimaa lain
rangaistuksen muodossa tai moraalista sitomista yleisen mielipiteen avulla.
Tämä periaate on se, että ainoa päämäärä, joka oikeuttaa ihmisiä
yksityisesti tai yleisesti sekaantumaan lähimmäistensä toimintavapauteen,
on itsepuolustus. Ainoa päämäärä, jonka saavuttamiseksi voidaan
oikeutetusti käyttää valtaa jonkun sivistyneen yhteiskunnan jäsenen yli
vastoin hänen tahtoaan, on tarkoitus estää häntä tuottamasta muille
vahinkoa. Hänen oma fyysinen tai moraalinen etunsa ei ole riittävä syy.
Ainoa osa ihmisen käytöksestä, josta hän on vastuunalainen
yhteiskunnalle, on se, joka koskee muita. Siinä osassa, joka koskee
häntä itseänsä, hänen vapautensa on ehdoton. Itsensä ylitse,
oman ruumiinsa ja sielunsa ylitse ihminen on itsevaltias."

Millä perusteella väität, että Mill ei kannattanut "tuollaista
libertarismia"?

Hän ei ollut kovin johdonmukainen, vaan kannatti verotusta, joka ei
ole itsepuolustusta. Ilman omistusoikeutta valta itsensä ylitse, oman
ruumiinsa ja sielunsa ylitse on tyhjä lause.

Ei kai aivan tyhjä lause sentään? Onhan sentään edes hiuksenhieno ero
siinä, onko viranoamaisella verotusoikeus vai teloitusoikeus?

Verotus muuten onkin älyttömän hankalasti sovitettavissa poliittisen
tasa-arvon käsitteeseen. Pohdin asiaa todella pitkään ennen kuin päädyin
väistämättömään lopputulokseen: Vain järjestyslainsäädäntöä voidaan
ylläpitää tasa-arvon periaatteella.Yhteistä taloutta taas voidaan ylläpitää
vain enemmistöperiaateella. Nämä kaksi asiaa on siis erotettava
toisistaan, ja osallistumisen yhteiseen talouteen (ja siis myös verojen
maksamiseen) on oltava vapaaehtoista.

Millin väitteistä ei siis kannattanut välittää, koska verotuksen
kannattaminen osoitti, että hän ei ollut johdonmukainen.
Mutta eikö toisaalta samantien voida sanoa, että libertaristien
esittämää omistamiseen perustuvaa vapautta ei kannata ottaa
kovin vakavasti, koska heistä ainakin osa kannattaa poliisia eli
valtiollista väkivaltakoneistoa, joka on todellisen vapauden vastainen asia?

Keskustelu Millistä oli sivuijuonne pääasiassa eli siinä, että Libertaristit
yrittivät yhä raivokkaasti osoittaa vapauden häviämättömyyden
periaatteen vääräksi.

Jos valtiossa on voimassa kannabiksen käyttökielto, sen kumoaminen ei
vähennä kenenkään vapautta.

Vähentääpäs: poliisin vapautta puuttua kansalaisten elämään.
Poliisilla on yksi peruste vähemmän - kannabiksen käyttö - k&aumml;yttää
väkivaltaa kansalaisia kohtaan.

Jos vapaudella tarkoitetaan myös oikeutta kieltää kannabiksen käyttö,
vapaus lisääntyy, jos kukaan ei kannata käyttökieltoa.

Ei ole mitään vaikutusta vapauteen, kannattaako jotain asiaa vai ei,
tai tekeekö jonkin asian vai ei. Jos kannabiksen käyttö sallitaan,
myös niiden vapaus lisääntyy, jotka eivät koskaan käytä kannabista.
On heidän oma asiansa, käyttävätkö he kannabista vai ei.

Kun puhutaan vallasta ja kannabiksesta, on olemassa vain kaksi
osapuolta: Ne, joilta vapaus käyttää kannabista on estetty ja ne
joilla on vapaus väkivallan avulla tämä estäminen toteuttaa.
Osapuolia ovat siis yksityiset kansalaiset ja lakeja valvova poliisi.
Poliisilla on oikeus pidättää "huume-epäilyn" vuoksi myös ihminen,
joka ei ole koskaan ollut missään tekemisissä huumeiden kanssa.
Jos huumeita ei ole kriminalisoitu, poliisilla ei tietenkään voi olla
tällaista pidättämisoikeutta. Tässäkin mielessä kannabiksen
vapauttaminen vaikuttaa myös kannabista käyttämättömän
vapauden lisääntymiseen.

Oikeudellisen tai poliittisen tasa-arvon vallitessa yksilöllisen
vapauden määrä on maksimissaan.

Riippuu siitä, onko tasa-arvo libertaaria vai ei.

Olisinpa kiinnostunut lukemaan käsityksesi libertaarista
tasa-arvosta. Millaista se on?

Libertaari tasa-arvo on tasa-arvoa, jossa yksilöt ovat vapaita.

En jaksa enää kysyä, mitä tarkoitetaan sillä, että "ihmiset
ovat vapaita". Päättelen sen tarkoittavan tällä
keskustelufoorumilla usein määriteltyä tilannetta,
jossa ihmisillä on sellainen määrä vapautta, että sitä ei enää voi
lisätä vähentämättä muiden vastaavaa (oikeutettua) vapautta.
Minun sanastossani tämä tilanne eli "libertaari tasa-arvo" on
tasa-arvoa.

Millaista taas on ei-libertaari tasa-arvo?

Tasa-arvoa, jossa yksilöt eivät ole vapaita. Esimerkiksi
totalitaarisessa valtiossa voi vallita tasa-arvo, kun kaikki ovat
yhtä epävapaita.

Ahaa, nyt taidetaankin tulla asian ytimeen.

Mainitsemaasi totalitaarisen valtion tasa-arvoa, jossa kaikki
ovat yhtä epävapaita ei ole olemassakaan. Viittaat ehkä
kommunistisiin valtioihin, joissa yksityisomistusta oli vahvasti
rajoitettu, ja jotka länsimaisesta vauraudesta katsoen saattoivat
näyttää tasa-arvoisilta.

Kommunismi-tyyppinen yksityisomistuksen rajoittaminen
edellyttää erittäin vahvaa poliittista vallankeskitystä
(proletariaatin diktatuuria), joka on kaukana ainakin
poliittisesta tasa-arvosta. Kommunististen diktatuurimaiden
pomot nauttivat paitsi selkeästä poliittisesta vallasta myös
monenlaisista etuoikeuksista, joita tavallisella kansalla ei ollut.
Se, että he olivat luomallaan poliittisella järjestelmällä
vähentäneet ulkoisia vaurauden - ja ehkä joissakin
tapauksissa myös vallan - merkkejä, ei merkitse todellisen
vallanjakautumisen kannalta mitään.

Niin reaalisosialistiset, mutta tasa-arvoinen kommunistidiktatuuri
lienee mahdollinen.

Hyvä, että sentään käytät sanaa "lienee".

Ulospäin näkyvä taso, jolla esimerkiksi taloudellinen vauraus
ilmenee, on kommunistimaassa ehkä kauttaaltaan alhaisempi
kuin kapitalistisissa länsimaissa, mutta tälläkin tasolla suhtellisia
vaurauseroja on ollut olemassa. Jotkut itä-Saksan pomojen
vaatimattomat Volvot olivat ehkä naurettavia statussymboleja
länsisaksalaisten liikemiesten hienojen mersujen rinnalla, mutta
20 vuotta jonotettavan Trabantin rinnalla ne edustivat saavuttamatonta
luksusta. Varallisuus- ja valtaeroja pitääkin aina tarkastella oman
valtapiirinsä sisällä. Sitä paitsi kyllä myös kommunistipomoilla oli
henkilökohtaista vaurautta aivan länsimitoillakin mitattuna -
tästä ovat esimerkkejä erilaiset paljastuneet salaiset pankkitilit
tai vaikkapa Romanian "hallitsijaperheen" paljastuneet
aarteet.

Tasa-arvo ja ääretön totalitaarinen vallankeskittyminen ovat
mahdoton yhdistelmä.

Miksi?

Siksi, että jokainen totalitarismiin kuuluva kansalaisten
oikeuksia vähentävä laki on samalla myös laki, joka
lisää totalitarismia pystyssä pitävän poliisivoiman
oikeuksia.

Kaiken valtiollisen vallan perusta on ensimmäisen asteen
virallinen valta, joka tarkoittaa tappamiseen perustuvaa
yhteisön hyväksymää valtaa.

Nyt paljastan salaisuuden (joka ei liene aivan helpoimpia
omaksua):

Ainoastaan poliisilla ja siihen rinnastettavilla viranomaisilla
on ensimmäisen asteen virallista valtaa.

Kansanedustajilla - muilla kuin poliisikansanedustajilla* - sitä ei
ole. Kansanedustajat eivät itse käytä valtaa. Lakeja säätämällä he vain
määrittelevät sen, kuinka paljon poliisi saa käyttää valtaa ja missä
tilanteissa se saa käyttää valtaa.

* (poliisi on monine kansanedustajajäsenineen runsaasti yliedustettu
eduskunnassa omaan yhteiskunnalliseen vähemistöasemaansa
nähden - yliedustettu on toki moni muukin ammattikunta, mutta
poliisi kansanedustajana poikkeaa muista siinä, että se on
sekä vallan jakaja että vallan saaja).

Mikset havaitse, että tasa-arvo voi olla libertaaria tai autoritaarista?
Jos kaikilla on samat poliittiset oikeudet, mutta vähän
yksilönvapautta, kyse on autoritaarisesta tasa-arvosta.

Jos jossakin maassa on vain yksi laki, joka esimerkiksi kieltää
ihmisiä tappamasta toisiaan, sen maan viranomaisilla on hyvin vähän
valtaa ja tavallisilla kansalaisilla paljon vapautta. Kansalaiset
voivat tulla irvistelemään poliisiaseman ovelle, eivätkä poliisit voi
tehdä heille mitään, sillä ei ole lakia, joka antaisi heille vallan
toimia. Kansalaiset saavat kivittää poliisiasemaa ja järjestää vapaasti
millaisia orgioita tahansa poliisiaseman pihassa, kunhan he eivät
tapa ketään. Toisaalta koska ei ole muita lakeja kuin tappamiskielto,
poliisitkin saavat tulla yksityishenkilöinä ulos tukikohdastaan ja
yrittää karkoittaa rellestävät kansalaiset.

Oletetaan, että vähitelen maahan säädetään lisää lakeja, joilla
erilaisia asioita kielletään. Kansalaisten vapaus vähenee, ja
lakeja valvovien poliisien valta vastaavasti lisääntyy. Nyt poliisi
voi jo lain suomin valtuuksin pidättää irvistelijät ja kivien
heittäjät. Jokainen kansalaisille säädetty kielto tuo poliisille uuden
laillisen perusteen puuttua kansalaisten elämään, eli jokainen kielto
vähentää kansalaisten vapautta ja lisää poliisin valtaa..

Kun maa on lopulta ajautunut äärimmäiseen totalitarismiin,
kansalaisilta on kielletty lähes kaikki. Pelkkä varomaton
ele "suuren johtajan" patsaan edessä antaa poliisille oikeuden
raahata elehtijä vankilaan. Ihmisiä pidätetään mitä
olemattomimmista syistä. Lakeja on niin paljon, että poliisi
voi käytännössä napata kenet tahansa kadulta kidutettavaksi.
Aina löytyy syy, kunhan lakikirjaa vain selataan. Ja vaikkei
sopivaa pykälää jaksettaisi monituhatsivuisista lakikirjoista
etsiäkään, voidaan vedota yleiseen turvallisuuspykälään,
joka antaa viranomaisille rajattoman vallan pidättää "epäilyttäviä
aineksia" yleisen turvallisuuden ollessa uhattuna. Ja totalitaarisissa
valtioissahan yleinen turvallisuus on aina "uhattuna", sillä
vastavallankumouksellisia sabotaattoreita vilisee joka nurkalla.

Tällaisesta totalitarismista on "tasa-arvo" todella kaukana.

Stalinin ajan Neuvostoliitto lienee ollut kohtalaisen hyvä esimerkki
totalitaarisesta valtiosta. Länsimaisen kapitalismin "silmälasien"
takaa katsottuna se ehkä vaikutti "tasa-arvoiselta", koska
siellä ei ollut superrikkaita. Poliittisen vallan alueella tilanne
kuitenkin oli toinen. Maan eri alueiden salaisen poliisin päälliköillä
ja KGB:n johtajilla oli aivan uskomaton valta alaisiinsa nähden.
He voivat ilman sen kummempia selityksiä haetuttaa kenet tahansa
kansalaisen ja ampua hänet tuosta noin vain "kansanvihollisena".
Sopivat "tunnustukset" voitiin hankkia kiduttamalla. Näillä
johtajilla oli miljoonia ihmisiä, joista valita yölliset pidätettävät.

Ainakaan 30-luvun Neuvostoliitto ei ollut autoritäärisesti
tasa-arvoinen totalitarismi. Koska sinä kuitenkin uskot,
että sellaisia maita voi olla olemassa, voisitko mainita muutaman
nimeltä minullekin?

En viittaa reaalisosialismiin, vaan hypoteettiseen totalitaariseen
valtioon, joka olisi puhtaimmllaan kommunistinen.

Minkähän takia vain hypoteettiseen? Siksikö, että oikeaa tällaista
valtiota ei ole koskaan ollut olemassa (eikä koskaan voi ollakaan)?

Aiemmassa hypoteettisessa esimerkissäni mielestäni osoitin
varsin selvästi, että sitä mukaa kun vallan keskittyminen eli
totalitäärisyys kasvaa, vähenee tavallisen kansan vapaus, eikä
lopputulos voi millään olla tasa-arvoinen. Jos jokaisella tuon
hypoteettisen totalitäärisen valtion asukkaalla olisi samanlainen
oikeus pidätyksiin ja muuhun voimankäyttöön kuin maan
poliisivoimilla, tasa-arvosta voitaisiin ehkä puhua. Maa ei kuitenkaan
enää olisi valtio vaan anarkia.

Jos proletariaatti käsittää koko kansan, poliittinen tasa-arvo
vallitsee.

Se vain ei satu käsittämään koko kansaa. Eihän kommunistiseen
puolueeseenkaan oteta kuin rajoitettu työläisten eliitti.
Proletariaatin diktatuuri on olemassa luokkavihollisten tuhoamiseksi, eli
sosialistisessa ja komunismiin pyrkivässä maassakin katsotaan
olevan on vastustavia voimia. Koko kansan muodostama proletariaatin
diktatuuri koko kansaa eli omaa itseään kohtaan tuntuisi
hieman oudolta ajatukselta.

Jossakin vaiheessa väittelyä libertaristi yritti todistella X-puolueen
edustajan itsensäkin jo myöntäneen, ettei vallankäyttö kuulu vapauteen
poimimalla seuraavan virkkeen eräästä X-puolueen edustajan
aiemmasta vastauksesta:

" Vapauteen ei kuulu oikeutta käyttää väkivaltaa, mutta valtaan se
oikeus kuuluu."

Kun kommentoin kirjoitustasi, tulin siteeranneeksi sinun itsesi
esittämää lausetta, joka on epätarkka.

Sen pitäisi olla, että "oikeutettuun" vapauteen ei kuulu oikeutta
väkivaltaan - muuta kuin itsepuolustukseksi eli silloin kun sitä
käytetään jo aloitettua väkivaltaa vastaan.

Se, onko johonkin asiaan olemassa joidenkin teoreettikojen
"myöntämä oikeus", on aivan yhtendetekevää sellaisen ihmisen
kannalta, joka ei tällaisia oikeuksia tunnusta.

Jos joku roisto lyö minua illalla turpiin kävellesi kadulla, hänellä
on vapaus tehdä tuo asia, koska en pysty estämään häntä tekemästä
sitä. Jos sanon hänelle, että hänellä ei ole "oikeutta" lyödä minua,
hän todennäköisesti vain nauraa ja lyö entistä enemmän. Jos sen
sijaan vetäisen pistoolin taskustani (jota minulla ei tietystikään
ole, mutta kuvitellaan, että olisi), tilanne muuttuu. Hänen
vapautensa jatkaa lyömistä muuttuu hyvin kyseenalaiseksi, kun hän
tuijottelee pistoolin piippuun. Toisaalta minun pakkoni sietää iskuja
muuttuu myös kyseenalaiseksi, kun vielä karjaisen jonkuin uhkauksen
ja ammun pari varotuslaukausta. Pian voi käydä niin, että tyyppi
juoksee minua karkuun. Tällöin tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi
alkuperäiseen nähden: Hänen vapautensa hakata minua on loppunut ja
muuttunut pakoksi toimia niin kuin minä haluan. Ja minun pakkoni
sietää hänen iskujaan on muuttunut minun vallakseni määrätä mitä hän
tekee.

Jos poliisit tulevat paikalle, siirrytään uudelle vallan tasolle, ja
olen taas alisteinen.

Ei yhden epätarkan lainauksen myöntäminen sentään merkitse
samaa kuin kaiken esitettämänsä peruminen ja myöntäminen, että
on ollut väärässä.

Myönnät siis olleesi väärässä aikaisemmassa väitteessäsi, että yhden
henkilön vapauden lisääntyminen merkitsee toisen henkilön vapauden
vähentymistä.

Yhden henkilön vapauden lisääntyminen merkistee toisen henkilön
vapauden vähentymistä silloin, kun vapaus ja valta ymmärretään
saman ulottuvuuden eri päiksi niin kuin ne pitää ymmärtää.

Joidenkin ihmisten oikeutettua vapautta voidaan lisätä vähentämällä
joidenkin muiden epäoikeutettua valtaa siihen pisteeseen asti,
jolloin kaikilla on täsmälleen sama määrä valtaa tai vapautta.
Tällöin vallitsee tasa-arvon tila, jossa kenenkään vapautta ei enää
voi lisätä vähentämättä muiden vastaavaa vapautta.

Te libertaristit näytte kutsuvan tasa-arvon tilaa vapaudeksi. Tässä
lienee yksi syy sekaannukseen.

Yhden ihmisen vapautuminen väkivallan alaisuudesta ei vähennä
aiemmin väkivaltaa hänen alistamisekseen käyttäneen toisen henkilön
vapautta.

Kyllä vähentää, nimittäin vapautta alistaa ja käyttää väkivaltaa.

Tässä vaiheessa tämä libertaristi katsoi voittaneensa väittelyn.

Tuhat markkaa tänne, kiitos.

Et pystynyt kumoamaan väitettäni.

Muut libertaristit jatkoivat yhä hyökkäyksiään X-puolueen
keskeisen "periaatteen" kumoamiseksi. Libertaristien
vastauksista poimitut X-puolueen edustajan aiemmin
esittämät virkkeet on tekstissä merkitty kursiivilla.

Jos joku ihminen lisää vapauttaan tehdä joitakin asioita,
täytyy olla joku muu, joka menettää vapauttaan estää
häntä tekemästä näitä asioita.

Jos muulla ei ole vapautta estää, hän ei menetä vapauttaan.

Eipä niin. Silloin ei myöskään tämän toisen osapuolen tarvitse lisätä
vapauttaan tehdä joitakin asioita, koska hänellä on jo vapaus.
Ei vapauden lisääminen jonkun kohdalla merkitse vapauden
vähenemistä kaikkien muiden kohdalla vaan ainoastaan
sen tai niiden kohdalla, joka edellä mainittua vapautta ovat
rajoittaneet.

Jokainen sinun lisääntynyt oikeutesi merkitsee jonkun toisen
ihmisen oikeuksien vähenemistä vastaavassa määrin.

Miten niin? Jos saan oikeuden Siriuksen kultaan, se ei vähennä muiden
elävien ihmisten oikeuksia, koska heillä ei ole oikeuksia niihin.

Mistähän sinä sen "oikeuden" sitten pystyt saamaan? Jo sana "saan"
viittaa ajatukseen, että saat asian joltakin eli asia on pois joltakin, kun
sinä saat sen. Sinun pitäisi jotenkin mystisesti pystyä "luomaan" itsellesi
oikeus Siriuksen kultaan, jos aikoisit saada tuon oikeuden ottamatta
sitä muilta. Mutta silloinkin loisit oikeastaan vain mahdollisuudet
tuon oikeuden käyttämiseen - joka oikeus siis tavallaan olisi ollut
sinulla koko ajan.

Et pysty osoittamaan ainuttakaan tapausta, jossa joku menettäisi
valtaansa, eikä valta siirtyisi kenellekään muulle joko lisääntyneeksi
vallaksi tai lisääntyneeksi vapaudeksi.

Jos joku diktaattori hallitsee jotain syrjäistä paikkaa, jossa kukaan
ei käy, ja hänen valtansa vähenee, valta ei siirry kenellekään.

Miten se vallan "väheneminen" tällaisessa tapauksessa oikein mahtaa
ilmetä? Paikan syrjäisyydellä ei ole mitään merkitystä, sillä valta ei ole
paikkasidonnainen ilmiö vaan ihmissuhdesidonnainen.

Syrjäisyydellä on merkitystä, jos siellä on vain yksi ihminen.

Sillä, että paikassa on vain yksi ihminen, on merkitystä, ei paikan
maantieteellisellä "syrjäisydellä".

Jos paikka on autio, eikä siellä ilmene ihmisiä eikä siis myöskään
ihmissuhteita, myöskään valtaa ei voi ilmetä millään näkyvällä tavalla.
Sitä ei siis tavallaan voi myöskään menettää. Jos Venäjä menettää
alueen asumatonta Siperiaa, Putinin suhteellinen valta alamaisiinsa
nähden ei vähene eikä lisäänny. Sen sijaan Putinin valta suhteessa
muihin maailman hallitsijoihin nähden saattaa teoreettisesti hieman
vähentyä, koska maa ja sen rikkaudet ovat valtaresurssi.

Vähenee, jos venäläiset voivat mennä tuolle alueelle Putinin vallan
ulottumattomiin.

Putinin s u h t e e l l i n e n valta omassa valtapiirissään pysyy
samana vaikka hänellä ei olisi enää kuin yksi alamainen. Jos ihmisiä
siirtyy Putinin vallan ulottumattomiin (mihin tahansa alueelle) hänen
valtansa heihin päättyy, mutta hänen suhteellinen valtansa jäljellä
oleviin ei muutu. Sen sijaan Putinin suhteellinen valta koko maailman
kattavassa valtapiirissä vähenee, sillä hallittavien määä on yksi
valtaresursseista kansainvälisellä areenalla.

Kun tarkastellaan valtaa, pitää aina määritellä valtapiiri, minkä
alueella valtaa tarkastellaan. Omassa valtapiirissään Venäjällä
Putin on pomo, mutta maailman johtajien muodostamassa
valtapiirissä hän on vain yksi muista.

Siksi, että vapaus ei ole mitään muista ilmiöistä riippumatonta
materiaa vaan se on suhteellinen ilmiö.

Tuo ei osoita vakioisuutta.

Ettei tämä menisi jankuttamiseksi, haluaisin esittää vastakysymyksiä.
Pyydän, että annat konkreettisen, tosielämästä olevan esimerkin
tilanteesta, jossa joku menettää tai on menettänyt valtaansa, mutta
tämä vallan menettäminen ei ole millään tavalla vaikuttanut kenenkään
muun vapauteen tai valtaan. Jos pystyt esittämään tällaisen esimerkin,
enkä minä pysty keksimään, missä kadonnut valta ilmenisi - olet
voittanut väittelyn. Tässä siis tilaisuutesi.

Jos määrittelemme vallan toisen valtaan tai vapauteen
vaikuttamiseksi, en voi antaa.

Vaikka tämä olikin ehkä osavoitto X-puolueen edustajalle, väittely ei
suinkaan ollut vielä ohitse. Useimmat libertartistit eivät vieläkään antaneet
periksi. X-puolueen edustaja yritti vakuttaa heidät pitkästyttävillä - ja
varsin keinotekoisilla - esimerkeillä, joita yksi seuraavassa.

Vapauden määrää on tietysti vaikea mitata numeroilla, mutta
kokeilen nyt kuitenkin esimerkin vuoksi. Asioiden
yksinkertaistamiseksi oletan seuraavassa pikku tarinassa lisäksi,
että valta ja vapaus siirtyilevät vain kahden esimerkkihenkilön välillä.
Pyydän siis jättämään valtatarkastelun ulkopuolelle muut henkilöt ja
heidän taholtaan tulevat määräykset:

Jos jonkun ihmisen vapauden määrä on nolla, hänet on valettu
(esimerkiksi) betoniin, niin että hän ei voi liikkua eikä edes
hengittää. Hän kuolee. Jos tämä betoniin valaminen ei ole tapahtunut
henkilön omasta tahdosta, jollakin muulla on täytynyt olla VALTA
tehdä se ihmisen tahdosta riippumatta. Tällä henkilöllä on siis ollut
täydellinen valta kohteeseensa. Kuvataan tätä valtaa tappaa ihminen
numerolla 10.

Jos jostakin ulkopuolelta tulee määräys, että uhrin tappaminen on
kielletty, uhrin betonikuorta helpotetaan ja hänelle annetaan juuri ja
juuri sen verran vapautta, että hän pysyy nipin napin hengissä.
Tällöin hänen vapautensa on lisääntynyt arvosta nolla esimerkiksi arvoon
0,5. Tällöin vastaavasti alistajan valta häneen nähden on alentunut
täydellisestä vallasta lähes täydelliseen valtaan eli arvoon 9,5. Hän
saa kiduttaa ja kiusata uhriaan, mutta ei enää tappaa häntä.

Oletetaan, että ulkopuolelta tulee uusi määräys, että uhrin asemaa on
edelleen helpotettava.Hänet päästetään kokonaan pois betonista, ja
hänet viedään vankiselliin. Samalla hänelle taataan joitakin
vaatimattomia oikeuksia. Hänen vapautensa on näin noussut arvoon 2.
Samalla hänen alistajansa valta häneen nähden on laskenut arvoon
8. Alistaja saa edelleen tehdä uhrilleen monia ikäviä asioita,
mutta hänen on kunnioitettava hänen vanginoikeuksiaan.

Taas tulee uusi määräys ulkopuolelta. Vanki on päästettävä pois
vankilasta ehdonalaiseen rajoitettuun vapauteen. Entinen alistaja saa
toimia ehdonalaisuuden valvojana kaikkine siihen kuuluvine
oikeuksineen. Nyt alistetun vapaus on jo lisääntynyt arvoon 4 ja
alistajan valta häneen nähden laskenut arvoon 6. He eivät vielä ole
tasa-arvoisia, mutta valtaero alkaa jo olla siedettävä.

Vihdoin tulee lopullinen määräys: Alistettu julistetaan täydellisesti
vapaaksi. Hänen vapautensa nousee arvoon 5 ja samalla
hänen alistajansa valta laskee arvoon 5. Nämä kaksi henkilöä
ovat nyt täysin tasa-arvoisia.

Tämän pitäisi olla pysyvä olotila. Entinen vanki janoaa kuitenkin
kostoa ja onnistuu juonittelemaan itselleen yhä lisää vapautta.
Hänen vapautensa nousee arvoon 6. Se on kuitenkin
mahdollista vain entisen alistajan kustannuksella, joten alistajan
valta on pakko laskea arvoon 4. Kun "maaginen" viiden raja ohitetaan,
valta ja vapaus vaihtavat nimiä. Entisellä alistetun vapaus onkin nyt
VALTAA ja entisen alistajan vallan rippeet ovat pelkkää vapautta.

Tämän esimerkin pitäisi osoittaa vallan ja vapauden riippuvuus
toisistaan ja ilmiöiden yhteinen alkuperä.

Itse kannatan tasa-arvoa eli vapauden ja vallan jakamista
tasan ihmisille.

Näissä keskusteluissa on ongelmana vapauden ja vallan määrittely.
Mitä oikeastaan tarkoitetaan sanalla vapaus? Itse näen, että valta ja
vapaus - monestikohan olen jo todennut tämän - ovat samaa ilmiötä.>
Kumpikin on vapautta. "Hyvä vapaus" tarkoittaa mahdollisuutta
toimia muiden estämättä. "Paha vapaus" taas tarkoittaa mahdollisuutta
estää muita toteuttamasta vapauttaan. Pahan vapauden yleisempi nimi
on valta.

Muista kuitenkin pitää esimerkikissäsi erillään mahdollisuus
tehdä asioita ja vapaus tehdä asioita.

Miksi?

Vapaus on riippuvainen muiden sallimuksesta. Mahdollisuudet taas
ovat riippuvaisia omista resursseista. Itselläni esimerkiksi olisi
mahdollisuus ajaa laivaa, mutta joudun kuitekin pyytämään jonkun
muun "kuskiksi", koska minulla ei ole vapautta ajaa itse.
Mahdollisuuden olen pystynyt hankkimaan omilla ponnisteluillani.
Vapauden saamiseen omat tekoni sen sijaan eivät riitä, vaan sen
voisin saada vain siten, että lakeja muutettaisiin siten, että poliisilta
poistettaisiin vapaus (=valta) puuttua ajamisiini laivoilla.

Esimerkki: asumattoman alueen valtauksissa joku on saanut lisää
valtaa toisten vapauden ja vallan vähentymättä ainakaan niin kauan
kuin muut eivät tule alueen lähelle.

Asumattoman alueen valtaaja on saanut haltuunsa
luonnonrikkauksia ja niiden avulla hän on parantanut omaa
taloudellista asemaansa. Rikastumalla tällä tavalla hän on omassa
yhteisössään - olkoonpa se kuinka hajanainen tai epämääräinen
tahansa - parantanut omaa suhteellista asemaansa muihin verrattuna.
Tämän uusrikkaan ihmisen taloudellinen valta on siis kasvanut samalla
kun entisten rikkaiden suhteellinen taloudellien asema ja rikkaus on
pakosta vastaavassa määrin heikentynyt. Valtaa on siis tässäkin
tapauksessa siirtynyt henkilöiltä toisille.

Talous ei ole nollasummapeli, joten ei pakosti vastaavassa määrin.

Taloudellinen valta on niin epämääräinen käsite, että sen mittaaminen
ja vertaileminen on pakostakin epätarkkaa. Väitän kuitenkin edelleen,
että muihin yhteisön jäseniin peilattavaa taloudellista vapautta/valtaa ei
voi kadota vaan se voi ainoastaan muutella muotoaan. Jos eletään
apinoina häkissä ainoana omaisuutena oma "nahkapuku", jopa
silloinkin voidaan käydä kauppaa taloudellisilla resursseilla ja
saavuttaa taloudellinen asema. Aina on nimittäin olemassa jotakin
kauppatavaraa ja tarpeita - jotka kaksi asiaa ovat bisneksen
peruselementit.

Rikas ihminen voi "köyhtyä" keppikerjäläiseksi menettämättä
mitään omaisuudestaan, jos koko ulkopuolinen yhteisö koko ajan
rikastuu ja rikastuu niin, että entisen rikkaan alun perin kateutta
herättänyt "omaisuus" on sen silmissä enää pelkää arvotonta roskaa.

Itselläni kului pitkä aika ennen kuin tajusin, että vallan häviämättömyys
pätee kaikilla valta-alueilla, siis myös taloudellisessa vallassa.

Kuvittelit.

Ei vaan tiedostin asian aivan kuten minkä tahansa muun tieteellisen ja
loogisesti todistettavissa olavan faktan.

Jos vallan häviämättömyys olisi vain harhakuvitelmani, jonkun pitäisi
pystyä näyttämään tosielämästä esimerkkejä (siis empiirisiä todisteita)
siitä, että valta voi kadota ja vapaus voi kadota. Tällaisia
esimerkkejä en ole kuitenkaan nähnyt. Parasta mihin kukaan
on toistaiseksi pysynyt, on joidenkin "hypoteettisten"
valtioiden esitteleminen mukamas todisteina -
valtioiden joiden teoreettisen mahdottomuuden pystyn parilla
lauseella osoittamaan.

Miksi vapauden määritelmäsi on parempi?

En halua panna määritelmiä paremmuusjärjestykseen. Totean
vain sen, että minun määritelmäni johtaa päämäärään, joka on
tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta. Määritelmä
jonka mukaan vapauden määrä on riippumaton vallan määrästä
taas voi johtaa mihin tahansa päämäärään - vaikkapa mainitsemaasi
tasa-arvoiseen totalitarismiin.

Minusta nykyinen yhteiskuntamme alati lisääntyvine lakeineen
ja yhä uusia valtaoikeuksia saavine poliiseineen on jo
tarpeeksi totalitaristinen. Kansalaisten vapaus on
viimeisten 35 vuoden aikana vähentynyt murto-osaan
aikaisemmasta, eikä mitään loppua tälle kehitykselle
ole näkyvissä. Jos yhtäkkiä siirrettäisiin aikakoneella 1960-luvulla
metsäpolkua pitkin pöristelevä mopopoika vuoteen 2001, hänet
voitasiin saman tien pidättää rikollisena. Hän rikkoisi
maastoajolakia, kypäräpakkolakia, mopon rekisteröintipakkoa,
ajokorttipakkoa... ja mitä kaikkia pakkoja viimeisten 35
vuoden aikana on säädettykään. 1960-luvulta nykypäivään
siirretty veneilijä kokisi myös saman kohtalon. Hän rikkoisi
pelastusliivipakkoa, jauhesammutinpakkoa,
jauhesammuttimen vuosittaista tarkastuspakkoa,
ankkuripakkoa ja... en jaksa edes luetella.

Tosiasia on, että jo aivan tavallisessa arkielämässä tavallisten
ihmisten vapaus tehdä asioita on vähentynyt ja yhä vain vähenee.
Vaikka joitakin asioita on vapautunutkin, samanaikaisesti on tullut
moninkertainen määrä uusia kieltoja.

Haloo! Elämme vankilassa. Onko kukaan sattunut huomaamaan?

Poliittinen valta eli väkivaltaan perustuva valta -
toisen ihmisen pakottaminen kuoleman uhalla toimimaan toisin kun
hän itse haluaisi toimia - on aina pahaa.

Poliittinen valta ei aina perustu väkivaltaan ja muu valta perustuu
joskus.

Se perustuu AINA, AINA ja AINA !!!

Joka ikinen laki perustuu kuolemalla uhkaamiseen. Jos emme tottele,
kun poliisi esittää meille lain nojalla uhkavaatimuksen, poliisi käyttää
pakkokeinoja, ja jos emme tottele sittenkään, poliisi tappaa meidät.
Kaikkein mitättömin rikesakkokin on väkivaltaisella kuolemalla
varmistettu sanktio.

X-puolueen edustaja oli halunnut aloittaa keskustelut libertaristien
kanssa testatakseen ajatuksiaan "julkisuudessa" ja pystyäkseen saamansa
kritiikin kautta korjaamaan mahdollisia virhepäätelmiä. Virheet ja
umpikujat omassa ajattelussaan löytää helpoimmin ulkopuolisten
avustuksella - vaikka tämä prosessi voi joskus rassata hieman itsetuntoa.

Nyt lähestyttiin tilannetta, jossa X-puolueen edustaja sai todeta, ettei
ollut ajatellut kaikkia asioita aivan loppuun asti. Kyse oli persoonallisesta
vallan käytöstä ja toisaalta valta-asemien määrittelystä. Yhteenveto tästä
asiasta löytyy X-puolueen etusivulta otsikon "Vallan olemuksesta" alta.

Muutokset vapauden määrässä yhdellä henkilöllä voivat heijastella
miten milloinkin. Ne voivat vaikuttaa kaikkiin valtapiirin
jäseniin, muutamiin valtapiirin jäseniin tai pelkästään yhteen jäseneen.

Jos pelkästään yhteen jäseneen, lienet kumonnut väitteesi, että
vapauden määrä on vakio.

Nyt monelle eri kirjoittajalle vuoronperään vastaillut
X-puolueen edustaja esitti asioita ehtimättä ajatella
niitä tarpeeksi etukäteen - ja ajautui umpikujaan.

Koska vapaus on abstrakti käsite, sen mittaaminen ei ole aivan yhtä
helppoa kuin veden tai raudan, joita varten on olemassa selkeät
mittayksiköt. Jos miljoonan asukkaan maahan säädetään laki, joka
määrää, että kenelläkään ei ole enää oikeutta kuunnella ulkomaisia
radio-ohjelmia paitsi "suurella johtajalla", silloin aikaisemmin
miljoonaan osaan jakaantunut vapaus on nyt vain yhdellä henkilöllä.
Hänellä on siis miljoona kertaa enemmän radionkuunteluvapautta
kuin aikaisemmin oli yksittäisellä kansalaisella.Vapaus ei ole
kadonnut, se on vain tiivistynyt. Mutta kuten jo totesin,
vapaus on abstrakti suure, joten en yleensä ajattele tällä tavalla.
En ole tullut edes pohtineeksi, voitaisiinko vapautta ja valtaa
mitata tuolla tavalla kuin edellä sitä "mittasin". Kun asiaa nyt
pikaisesti ajattelen, se ei ehkä tuntuisikaan hassummalta.

Olisi pitänyt pohtia... sillä libertaristit olivat tarpeeksi teräviä
huomatakseen heikkouden X-puolueen edustajan logiikassa.

Hän ei voi kuunnella radiota enemmän kuin aiemmin, joten ei ole.

Huokaus.... Se miljoonakertainen radionkuunteluvapaus esiintyy
hänellä oikeutena kieltää miljoonalta ihmiseltä radion kuunteleminen,
eli se esiintyy valtana. Ydinväitteenihän on koko ajan ollut, että
valta ja vapaus ovat yhtä ja samaa ilmiötä, ja että yhden menetetty
vapaus voi siirtyä toisen lisääntyneeksi vallaksi.

Vapaus ei ole kadonnut, se on vain tiivistynyt.

Vieläkään X-puolueen edustaja ei ollut päässyt irti ajatusvirheestään.

Vapautta on kadonnut.

Muuttunut vallaksi, koska kyse on yhdestä ja samasta asiasta.

Palatakseni radionkuunteluesimerkkiisi totean, että alamaistensa
radionkuunteluvapauden kieltävä diktaattori ei kasvata omaa
vapauttaan lainkaan. Diktaattorilla oli täydellinen vapaus kuunnella
radiota silloinkin, kun radionkuuntelua ei ollut vielä kielletty
keneltäkään muultakaan. Radionkuuntelun kieltäminen alamaisilta ei
siis tuo diktaattorille mitään sellaista vapautta, jota hänellä ei
aikaisemmin olisi ollut.

Voit lähettää tililleni sen tuhannen markan palkkion. Lisäksi
laskutan sinulta 30 mk muistutusmaksua.

Hyvänen aika. Minähän lupasin maksaa tuhat markkaa sille, joka pystyy
loogisesti osoittamaan, että vapaus on katoamatonta. Ja tuossa edellä
jälleen ties monennellako esimerkillä todistan, että vapaus ei katoa
vaan siirtyy joko toisen ihmisen vapaudeksi tai toisen ihmisen
vallaksi.

Jos tarkastelet kenen tahansa ihmisen päivää sekuntien tarkkuudella,
pystyt jokaisen sekunnin osalta sanomaan, määrääkö hän itse siitä
mitä hän jonkun tietyn sekunnin aikana tekee, vai määrääkö joku muu
siitä, mitä hän sen kyseisen sekunnin aikana tekee. Tilanne, jossa
hän ei itse määräisi mitä tekee jonakin tiettynä aikana - mutta
kukaan muukaan ei määäräisi mitä hän tuolloin tekee, ei kuulosta
kovin todennäköiseltä. Silloinhan ihminen ajelehtisi jossakin
reaalimaailman ulkopuolella sen enempää itsensä kuin muidenkaan
kontrolloimatta tai pystymttä kontrolloimaan tilannetta.

Tämäkin esimerkki osoittaa, että jos ihmisen vapautta kontrolloida
omaa tekemistään ei jonakin tiettynä aikana ole hänellä itsellääm, on
samana aikana olemassa joku muu, jolla on valta kontorolloida mitä
ihminen tekee. Kontrollimahdollisuuden katoamista ei voi tapahtua.

Jos ihminen makaa koomassa, silloin kenelläkään ei ole mahdollisuutta
määrätä hänen tekemisiään - tai vaihtoehtoisesti hänell&aumml; on vapaus
määrätä tekemisiään, mutta ei mahdolisuutta siihen.

X-puolueen edustaja ei itsekään ollut vakuuttunut siitä, mitä hän oli
kirjoittanut, joten hän otti asian uudestaan esille uudessa
kirjoituksessa.

Täsmennyksenä aiemmin mainitsemaani esimerkkiin tapauksesta, jossa
radion kuunteleminen kiellettäisiin viideltä miljonalta ihmiseltä, ja
mitä seurauksia siitä olisi vapauden jakaantumisen kannalta:

Jos joku henkilö on absoluuttinen diktaattori, hän ei tarvitse mitään
lisäoikeuksia kieltääkseen alaisiltaan radion kuuntelemisen. Jos hän
tällaisen kiellon antaa, kielto ei merkitse alaisten
radionkuunteluvapauden muuttumista hänen yksinvallakseen (koska
hänellä on jo yksinvalta) vaan sen muuttumista kieltoa valvovien
poliisien lisääntyneeksi vallaksi. Tässä tapauksessa diktaattori
toimii valta-asemien määrittelijänä aivan kuten mikä tahansa lakeja
säätävä elin nykyisissä yhteiskunnissa.

Oleellinen seikka on se, että jos joltakin jotakin kielletään, on
olemassa joitakin jolle jotain ennen kiellettyä sallitaan. Näin
vapaus muuttuu vallaksi.

Lopuksi vielä pieni esimerkki:

Pyydän ihmisiä vastaamaan jollakin viidestä vaihtoehdoista (samaa
mieltä / eri mieltä) tekemäni kyselylomakkeen seuraavaan väittämään:

1) Kun Pekalta otetaan pois valta käskeä Anttia, Antin vapaus
lisääntyy.

Kysymyksen voisi muotoilla todennäköisesti paremminkin. Oletan joka
tapauksessa, että enemmistö
vastaajista ilmoittaisi olevansa samaa mieltä väittämän kanssa.

Paitsi erään foorumin kirjoittelijat.

X-puolueen edustaja oli sortunut kiusalliseen virheeseen
väittellessään libertaristien kanssa - mutta väittelyn tarkoitus oli ollutkin
ideoiden testaaminen kriitikkojen paahteessa. Ajatusvirhe ei
onneksi osoittautunut kohtalokkaaksi itse
pääperiaatteen eli vallan häviämättömyyden ajatuksen kannalta,
mutta valtapiirien määrittelyn tärkeyttä se korosti.

Valtapiirissä diktaattori vastaan muut yksittäisillä kielloilla ei sinänsä
ole suurta merkitystä vallan ja vapauden jakaantumisen kannalta, sillä
kaikki valta ja vapaus kuuluu joka tapauksessa diktaattorille. Jos
hän asettaa alaimaisilleen uusia käytännön rajoituksia, hän näillä teoillaan
samalla antaa itselleen oikeuden puuttua niihin alamaisten tekoihin,
jotka hän oli juuri oli kieltänyt. Diktaattori toimii tällaisessa
tapauksessa lähinnä valta-asemien määrittelijänä, sillä hän ei käytännön
syistä voi itse käyttää suoraan henkilökohtaista fyysistä valtaa erikseen
jokaista alamaistaan kohtaan. Niinpä radion kuuntelemisen kieltäminen
alamaisilta ei vaikuta diktaattorin vapauteen, mutta hänen
alamaistensa valtasuhteissa tapahtuu muutoksia: Kansalaiset menettävät
"vapauden" kuunnella radiota ja poliisit saavat vallan kotietsintöihin,
pidätyksiin ja muihin voimatoimiin radiota laittomasti kuuntelevia
kohtaan.

Vaikka usein sanotaan, että diktaattorilla on rajaton valta alamaisiinsa,
hän toimii käytännössä kuitenkin pääasiassa itselleen alamaisten
valtapiirien sisäisen vallan määrittelijänä. Hänen käyttämänsä valta on
siis välillistä.

Jos yksinoikeuden radion kuuntelemiseen "suurelle johtajalle" antaa
joku muu kuin suuri johtaja itse, tällöin tämä taho (esimerkiksi
eduskunta) toimii vallan määrittelijänä. Valtaa saa poliisi ja vapautta
menettävät kansalaiset - ja suuri johtaja on lähinnä sivullinen tässä
prosessissa.

Jos radion kuuntelu on ollut kaikilta maan asukkaila kielletty, ja sen
jälkeen se sallitaan puolelle kansasta, miten tämä asia on
nähtävä valtasuhteiden kannalta? Siten, että poliisi menettää
osan vallastaan ja tämä valta siirtyy etuoikeutettujen kansalaisten
vapaudeksi.

Jos radion kuuntelu on ollut kaikille sallittua, ja sen jälkeen se kielletään
puolelta kansasta, miten tämä on nähtävä valtasuhteiden kannalta? Siten,
että radionkuunteluoikeuden menettäneen kansanosan vapaus muuttuu
poliisin lisääntyneeksi vallaksi.

Tämän tarkastelun johtopäätös on, että valtiollisissa valtapiireissä on
oikeastaan vain kolme osapuolta: poliisit, ei-poliisit ja vallan määrittelijät.
Koska vallan määrittelijät kuuluvat joko poliiseihin tai muihin, valtapiireissä
siis on todellisuudessa vain kaksi erillistä ryhmää: Poliisi ja muut.

Ihmetteleekö joku vielä, miksi poliisi on niin merkittävä tekijä
X-puolueen kirjoituksissa?

Lopuksi X-puolueen edustaja esitti jonkinlaisen yhteenvedon käydystä
keskustelusta:

Tulin luvanneeksi tuhannen markan palkkion sille, joka pystyy
loogisesti todistamaan, että vapaus ei ole häviämätöntä. Aiheesta
kertyi noin viikon kestänyt tiukka kirjoittelu. Toriaani teilasivat
kilpaa (libertaristi1, libertaristi2 ja libertaristi3) ja taisi
heitä olla muitakin. Kukaan ei yhtynyt mielipiteisiini. Lopulta
keskustelu alkoi mennä niin sekavaksi, että en jaksanut enää
vastailla esitettyihin kommentteihin ja kysymyksiin, joista
muutamista kävi ilmi, että kirjoittaja ei ollut lukenut kovin
tarkasti aikaisempaa mielipidettänikään. Toisaalta en enää itsekään
aina muistanut, mitä ja kenelle olin vastannut. Jossakin vaiheessa
menin jo sekaisin omissa lauseissanikin ja jouduin paikkailmaan
tekstiäni lisäkommenteilla.

Viime viikon lopulla (libertaristi3) kommentoi mielipidettäni
seuraavasti:

On siis erotettava käsitteellisesti pakkovalta ja muu valta.
Muutoin päädytään käsitteelliseen saivarteluun ja siihen että valta
ja vapaus ovat samoja asioita.

Ennen tätä (libertaristi3:n) kommenttia olin jo esittänyt ajatukseni vallan
luokittelemista neljään eri pääluokkaan sen mukaan, pohjautuuko valta
väkivaltaan (eli onko se pakkovaltaa) ja onko se yhteisön hyväksymää.
En ilmeisesti kuitenkaan ollut esittänyt käsitystäni juuri
(libertaristi3:lle) osoittamassani vastauksessa, joten hän ei kenties
ollut lukenut sitä.

Tämä vain esimerkkinä kirjoittelun ajautumisesta kiertämään kehää.

Ehkä kaikkein eniten hämmmästyin, kun luin viikonlopun aikana parin
vapausfoormunin kirjoitelijan keskenään käymää keskustelua aiheesta
negatiivinen ja positiivinen vapaus. Jouduin lukemaan muutaman
lauseen kahteen kertaan, sillä niin ihmeellisiltä ne tuntuivat
kirjoittajansa esittämiksi. Poimin tähän muutamia tekstilainauksia:
__________________

(libertaristi2):

Ihmis- ja eläinkunnan ollessa ihmiset ja eläimet käyttävät valtaa
syödäkseen, juodakseen, hengittääkseen jne.

Niin, Valta on vapautta.

Yksilön vapaus on yksilön valtaa ja muiden vallan puutetta.

Minä en tarkoittanut poliittisen toiminnan edistävan vapauden asiaa
puolustaessani valtauskoa, vaan liberaalin vapauden olevan
toimintavaltaa eli -vapautta.

Jos sinulla on valta syöda suklaata, eiko sinulla ole vapautta
syöda suklaata?
_______________________

Mietin, kenen kanssa olin lähes viikon ajan kiistellyt siitä, ovatko
valta ja vapaus saman asian kääntöpuolia ja toisistaan riippuvaisia.
Ihmettelin, olinko saanut käännytettyä (libertartisti 2:n) ajattelemaan
samalla tavalla kuin itse ajattelen, vai olinko käsittänyt väärin,
mitä hän oikein tarkoittaa. Nähdessäni omien ajatusteni kaltaisia
ajatuksia jonkin muun kirjoittamana minulle tuli jopa vaistomainen
tarve alkaa väittää vastaan - jolloin minun olisi pitänyt muuttaa
alkuperäinen kantani joksikin muuksi. Kokemus oli aika kammottava.
Seuraavasssa lisää tekstilainauksia:

___________________________

(liberaristi4):

Luonnossa ei ole valtaa eikä vapautta, mutta jos joku ilmestyy
käyttämään valtaa, huomaamme vapauden siellä, mistä valta puuttuu.
Mitä enemmän valtaa käytetään, sitä konkreettisemmin vapaus
saa merkitystä.

Jos yksilöllä on valtaa (esim. kaapata bussi), joku toinen on
menettänyt vapauttaan. Tällöin valta on rajallinen hyödyke -
oikeuksia ei voi kasata määrättömästi, vaan niistä on maksettava
vastaavina velvollisuuksina. Valtaa (oikeastaan kykyjä tai
mahdollisuuksia)voidaan lisätä ilmaiseksi vain silloin kun kyse on
fyysisestä voimasta, terveydestä tai muusta rajattomasta
luonnontuotteesta, jonka hankkiminen ei ole ihmisen vallassa.

________________________________

(libertaristi4:n) ajatukset poikkeavat ehkä hieman enemmän omista
ajatuksistani kuin (libertaristi 2:n ) käsitykset. (Libertaristi4) antaa
painoa "velvollisuuksien" käsitykselle, joka taas minun ajattelussani
on jäänyt täysin huomioimatta. Ohkä omasta laiskuudestani ja
moraalisesta luihuudestani johtuen minulle ei ole ollut oikeastaan
edes olemassa mitään sellaista käsitystä kuin "velvollisuudet". Olen
pitänyt asiaa henkilökohtaisen etiikan ja moraalin piiriin kuuluvana
asiana - en politiikan. Velvollisuuksiensa laiminlyömisestä ihminen
olisi siis viime kädessä vastuussa vain itselleen - mikä voi olla
joskus se kaikkein ankarin vastuu.

Kuka siis voitti "väittelyn"? Pitäisikö minun maksaa lupaamani tuhat
markkaa jollekin, joka loogisesti pystyi osoittamaan minun olleen
väärässä? Mielestäni ei. Väittely aiheesta meni käsitteiden
jankkaamiseksi eikä kukaan mielestäni pystynyt todistamaan olevansa
oikeassa käyttäen niitä käsitteitä, jotka myös vastapuoli olisi
hyväksynyt. Kaikki tietysti todistivat itselleen olevansa oikeassa,
sillä jokainen oli muokannut vapauden ja vallan - ja edellä siis jo
velvollisuuksienkin käsitteet sellaisiksi, että ne sopivat omaan
teorian todistamiseksi.

(Libertaristi2) kirjoitti, etten ole pystynyt osoittamaan vapauden
katoamisen teoreettista mahdottomuutta. Ehkä en ole, mutta hänelle
selostamani esimerkki ihmisen ajankäytön tarkastelemisesta sekunti
sekunnilta ja sen määritteleminen kontrolloiko ihminen itse vai joku
toinen tapahtumia minkäkin sekunnin aikana, lähentelee mielestäni
tällaista todistelua. Jos ihmisen elämässä olisi salaperärisiä
kadonneita sekunteja, jolloin hän itse ei pystyisi päättämään
tekemisistään mutta ei myöskään kukaan muu pystyisi päättämään hänen
tekemistään, silloin vapautta todella katoaisi jonnekin. Näiden
katoamisten aikana ihminen pelkästää ajelehtisi ilman, että kukaan
pystyisi kontrolloimaan häntä. Kun ihminen putoaa katolta, hän ehkä
hetken "ajelehtiikin" kaiken kontrollin ulkopuolella, mutta joku
hänet kuitenkin katolle on ensin nostanut.

Viimeinen väite...

Sinä pyrit määrittelemään vapauden käsitteen niin, että lause
"vapauden määrä on vakio" on tautologia.

Ja vastaväite...

Jos joku päättelee että vaiva on vesirokkoa ja toinen että
se on flunssaa, hoitomuodoistakaan tuskin päästään sopimukseen.

Määrittelyillä sinänsä on vain teoreettista mielenkiintoa. Se mitä
niistä seuraa, on poliittisesti mielenkiintoisempaa. Niin
Lutherin, Hitlerin, Stalinin kuin muidenkin maailmanhistoriaa
muokanneiden "uudistajien" teot ovat yleensä perustuneet johonkin
ideaan. Idea on tehnyt teoista oikeutettuja - ainakin ideaan
uskovien mielestä.

Tämä on lähtökohta sille, miksi olen halunnut kehitellä ja esittää
tiettyjä teorioita. Kun jokin asia yhteiskunnassa on tuntunut
mielestäni väärältä tai epäoikeudenmuakaiselta tai kurjalta, en ole
vain tyytynyt sanomaan, että se on väärää, epäoikeudenmukaista ja
kurjaa. Tällainen väitehän olisi vain yksi mieli mielipide muiden
joukossa - yhtä arvoton tai arvokas kuin muutkin. Sen sijaan olen
pyrkinyt etsimään jonkin suuremman teorian, johon voisin
mielipiteeni perustaa.

Yksi poliittisen toimintani johtavia päämääriä on ollut osoittaa
ristiriita, joka mielestäni vallitsee poliittisten toimijoiden
tekojen ja sanojen välillä. Poliitikot puhuvat mielelläänn vapaudesta
ja tasa-arvosta, mutta toimivat tavalla, joka vähentää vapautta ja
tasa-arvoa (ainakin alamaisten näkökulmasta).

Pelkäänpä, että libertaristien "vapaustaistelu" on jo lähtökohdiltaan
tuomittu epäonnistumaan. Se on harmi, sillä päämäärässä on ideaa.

Tämän aiheen käsittely päättyy...

Edellä oleva teksti on vain osa libertaristien ja X-puolueen
edustajan välillä käydystä - pitkästyttävästä - keskustelussa,
joka sivusi aihetta,"onko vapaus häviämätöntä".
Keskustelu hiipui lopulta siihen, kun osapuolet
väsyivät toistamasta kantojaan.

Uusia asioita osassa 4.