X-puolueen esittämät kannanotot on kirjoitettu sinisellä ja 
libertaristien edustajien mielipiteet oranssilla. Yksittäisten 
libertaristien nimiä tai heidän tarkempaa sijoittumista aatteen 
kentässä ei ole mainittu, joten keskustelu ei ole missään 
muodossa "virallista".

Puheenvuorot on koottu keskustelusta, jossa toisena osapuolena
on joukko libertaristeja ja toisena osapuolena yksi X-puolueen
edustaja. Jotta usean eri henkilön kesken eri aikaan käytyyn
keskusteluun tulisi edes jonkinlainen yhtenäinen "juoni", katkelmia 
on sijoiteltu paikkoihin, joihin ne asiansa puolesta sopivat, mutta 
jossa ne eivät todellisuudessa ole olleet. Joissakin tapauksissa 
X-puolueen edustajan kirjoittamia yhtenäisiä kappaleita on pilkottu 
pienempiin osiin ja libertaristien kommentteja on sijoitettu näiden 
kappaleiden sisään.

Huolimatta edellä mainituista järjestelyistä mitään osaa kirjoitetusta
tekstiä ei ole muutettu, vaan kunkin osapuolen kirjoittamat lauseet 
on siirretty sellaisenaan tälle sivulle. Ainoastaan muutamia 
kirjoitusvirheitä on korjattu.

Keskustelut on käyty eräällä internetin keskustelupalstalla vuonna 2001.
Sekä libertaristit että X-puolueen edustajat esiintyvät tässä tekstissä
anonyyminä (henkilönimet poistettu tekstistä).
 
 
 
 

Mikä ihme sinua vaivaa poliiseissa?
 

Mikä ihme sinua vaivaa poliiseissa? Ei millään
pahalla, mutta varmaan muistat ensimmäisen
lauseen, jonka sinulle sanoin tällä listalla sen
jälkeen kun vilkasin sivujasi ensimmäisen kerran.

Oletko todellakin tympääntynyt poliiseihin siksi,
että et saa polttaa kannabista tai piirrellä
puumerkkejä vessojen seiniisi tai riehua
humalapäissäsi kapakassa ja särkeä toisten
ihmisten omaisuutta?
 

En ole koskaan polttanut kannabista eikä minun
tee mieli polttaa kannabista. En myöskään muista
piirrelleeni puumerkkejä vessojen seiniin, ja 
muutenkin pidän tuollaista toimintaa varsin
rajoittuneena kommunikaation muotona. 
Olen lähes absolutisti, joten en riehu
humalapäissäni sen enempää kapakoissa 
(joissa en koskaan edes käy) kuin muuallakaan.
En myöskään koe mitään tarvetta särkeä toisten
omaisuutta, enkä muista sellaiseen syyllistyneeni.
Minua ei ole koskaan syytetty tai tuomittu
mistään rikoksesta.

Tympääntymiseni poliisiin ei siis johdu epäilemistäsi
seikoista vaan se johtuu siitä, että koen poliisista
olevan enemmän haittaa kuin hyötyä minulle. Poliisi
on minun kannaltani vain yksi potentiaalinen uhka
muiden joukossa - yleistä elämänlaatua ja viihtyvyyttä
kaikkein eniten haittaava ulkopuolinen tekijä. Ei sen
kummempaa.

Olen muutaman kerran elämässäni joutunut ns. rikollisen
uhriksi, ja vain yhden kerran poliisista on ehkä ollut edes
jotain hyötyä asiassa. Se tapahtui, kun tuntematon
humalainen tyyppi löi keskellä yötä
kotimme ikkunan rikki ja tunkeutui keittiöömme. Siellä
hän söi yhden appelsiinin ja puki päällensä joitakin
löytämiään vaatteita. Sen jälkeen hän häipyi ulos pakkaseen. 
Nukuimme talon toisessa päässä ja huomasimme tapauksen
vasta aamulla. Ilmoitimme asiasta poliisille. Syyllinen
saatiin kiinni ja saimme pari vaatekappaletta takaisin. Osa jäi
kuitenkin sille tielleen. 

Tässäkin tapauksessa poliisin rooli jäi epäselväksi, ja on 
jopa täysin mahdollista, että olisimme saaneet vaatteet
takaisin ilman poliisiakin, sillä "rosvon" äiti osoittautui sen verran
velvollisuudentuntoiseksi, että hän otti huolehtiakseen asiasta.
Hän oli jopa pessyt vaatteet ennen meille luovuttamista.

Missään muissa tapauksissa, joissa olemme joutuneet rikosten
uhriksi, poliisista ei ole ollut hyötyä. Pikkurikoksia emme
edes vaivaudu ilmoittamaan poliisille. Kesämökkimurrot ja 
muut vastaavat ilkivallanteot poliisi vain kirjaa papereihinsa ja
asia jää siihen. Edes syyllisen nimen ilmoittaminen poliisille ei auta
asiassa (kerran murtomieheltä oli pudonnut avainnippu, jossa
oli hänen nimensä ja osoitteensa). Suurin osa rikollisista on
varattomia, joten mitään korvauksia heiltä on turha toivoa. 
Kaiken huippu poliisin tehottomuudessa oli ehkä noin kolmen 
vuoden takainen tapaus, jossa poliisi suostui tutkimaan
erästä murtovarkautta vasta, jos itse etsimme rikollisen ja tuomme
hänet poliisiasemalle (tietysti ilman mitään pakkokeinoja).
Ja näin tapahtui. Tavoittamamme murtomies - eräs meille
ennestään tuntematon nuorehko mieshenkilö - suostui ihme
kyllä lähtemään poliisiasemalle. 

Mitään korvauksia tältä murtomieheltä ei tietenkään
saatu, vaan hänen mukanaan katosi vanha kultainen
kronografi ja vanhojen rahojen kokoelma sekä erilaista
muuta pientä. 

Vaikka käytän tässä muotoa "me", itse en ollut tässä prosessissa
mukana. 

Paljon puhutuista poliisin "palveluista" en siis koe olevan
itselleni mitään hyötyä. Poliisin uhka sen sijaan väijyy
joka mutkassa. Kaikkein vastenmielisimpänä koen sen
vesillä, sillä veneily on (ollut) eräs mieliharrastuksistani.
Venepoliisi on pelkkä ihmisiä kiusaava terroriyksikkö, jonka
"turvallisuustyö" kohdistuu pääasiassa sellaiseen veneilijöiden
ryhmään, jonka keskuudessa ei tilastojen mukaan juuri tapahdu
hukkumisia. 
 

Normaali ihminen ei käytännössä hyvin vapaassa
valtiossa, kuten Suomessa, joudu tekemisiin
poliisin kanssa ellei sitä itse kaipaa (Voimme
esimerkiksi vapaasti keskustella täällä valtion
lakkauttamisesta ja sen hirviömäisyydestä). 
 
 

Käsite "normaali ihminen" viittaa fasismiin.

Kansallissosialistit ja muut heidän kaltaisensa 
määrittelivät myös ns. "normaalin ihmisen", jonka
ehdoilla yhteiskunnan tuli toimia. Ne, jotka eivät tähän
normaalin määritelmään sopineet poistettiin järjestelmästä -
tavalla tai toisella.

Normaali ihminen, johon sinäkin viittaat, on oman tahtonsa
ja mielipiteensä tukahduttanut robottimainen olio, joka toimii
kuin kauko-ohjattu kone "viisaimpiensa" ohjeitten 
mukaisesti näitä ohjeita koskaan kyseenalaistamatta. Tällä koneella
on täydellinen muisti, täydelliset tiedot ja täydellinen havaintokyky.
Jos siihen kuitenkin tulee jokin vika ja se tekee virheen, 
se ei enää ole normaali ihminen vaan epätäydellinen kaahari, törttö,
koheltaja ja idiootti. Siinä on virheitä, ja tällöin sen kuuluukin
joutua tekemisiin poliisin kanssa.

Toisin kuin ehkä sinä, minä en ole normaali ihminen vaan virheitä 
tekevä, asioita unohteleva, omiin ajatuksiini helposti vaipuva ja siksi 
kieltoja huomaamaton surkimus. Siis vaarallinen rikollinen ja
poliisitoimien kohde.

Yleisin paikka, jossa ns. tavallinen kansalainen joutuu tekemisiin
poliisin kanssa (vaikka ei haluaisikaan - toisin kuin sinä kuvittelet)
on liikenne. Liikennesäännöt ovat monilta osin täysin mielivaltaisia
eivätkä autoilijat tai jalankulkijat aina koe niillä olevan yhteyttä
turvallisuuteen (joskus liikennesäännön noudattaminen jopa altistaa
noudattajansa hengenvaaralle, kun taas säännön rikkominen estää
tuon hengenvaaran). Autoilijan sakottaminen joskus maaliskuun
lopulla vaarallisesta "ylinopeudesta" silloin, kun hän ajelee 
hiljaisen liikenteen ja kesäisen ajokelin vallitessa hyväkuntoisella ja
leveällä valtatiellä 90 kilometrin tuntinopeutta tuntuu monista lähinnä
oikeusmurhalta - kun nopeusrajoituksen (80km/h) peruste on 
"talvinopeusrajoitus". Vääryyden tunnetta lisää se, että
talvinopeusrajoitusta ei ole kaikilla tieosuuksilla vaan aivan 
satunnaisesti siellä tällä usein mihinkään liikenteellisiin faktoihin 
perustumatta. 

Käytännön esimerkki talvinopeusrajoitusten mielivaltaisuudesta on
nelostie välillä Lahti-Oulu. Koska itse tiessä tai
olosuhteissa ei tapahdu mitään muutosta, autoilija ei voi mitenkään
ennalta tietää sitä, että jonkin risteyksen kohdalla alkava 80km/h 
nopeusrajoitus ei muutukaan enää 100km/h rajoitukseksi risteyksen
jälkeen, kuten se vielä edellisten risteysten jälkeen muuttui. Niinpä
autoilija saattaa nostaa nopeuden vaistomaisesti jälleen sataan
kilometriin tunnissa kuvitellen, että 100km/h rajoitusmerkki 
todennäköisesti jäi häneltä vain huomaamatta, koska hän sattui 
juuri silloin vilkaisemaan muualle. Luulo on kuitenkin väärä,
sillä tien varressa seisoo poliisi ja viittilöi autoilijan 
sakotettavaksi.

Viranomaisten mielestä - niin kuin ehkä sinunkin mielestäsi -
ylinopeus on aina tahallinen teko eli tahallista rikollista
piittaamattomuutta omasta ja muiden turvallisuudesta.

Olen eri mieltä.
 

Asiasta enemmän X-puolueen sivuilla olevassa tekstissä 
"liikennefasistit", jonka X-puolue lähetti parille 
liikenneasiantuntijalle. Siinä on myös ajatuksia 
nopeusrajoituksen demokraattisesta
määrittelemisestä sekä paljon muuta. 
 

On kyllä totta, että on paljon elämää hankaloittavia
ja vapautta rajoittavia juttuja, kuten verotus,
mutta näillä ei ole mitään tekemistä
poliisilaitoksen sinänsä kanssa, vaan valtion
sinänsä. 
 

Kenen vapautta verotus rajoittaa kenen ei. Muistanet, että
verotuksen vuoksi on olemassa sekä maksajia
että saajia. Saajien vapautta ylimääräinen valtiolta tuleva raha 
tuskin kovin paljon rajoittaa. 

Moni maaseudun köyhä, jolta poliisi on käynyt
ulosmittamassa viimeisen lehmän tai hevosen
verosaavien vuoksi, ei todennäköisesti yhtyisi tuohon käsitykseesi,
ettei verotuksella ole mitään tekemistä poliisilaitoksen kanssa. Ja
onhan yhteys siinäkin, että poliisin kulut maksetaan verovaroilla.
 

Moderni poliisi on varsin toimiva
organisaatio ja jos lainsäädäntö on liberaali,
niin ainakaan minä en olisi lakkauttamassa
poliiseja. 
 

Toimivapa hyvinkin - valitettavasti. 

Yleensä rikollisuus määritellään lakien noudattamattomuudeksi.
Käytännössä se tarkoittaa tilannetta, jossa joku käyttää enemmän
vapautta kuin valtaa omistavat ovat hänelle sallineet ja tätä vapautta
käyttämällä hän kiistää valtaa omistavien yksinoikeuden vapauden
määrän säätelemiseen. Tällainen valtaa omistavia halveksiva 
"jumalanpilkka" on tietysti rangaistava teko.

Itse määrittelen rikoksen eri tavalla. Minulle rikos on teko, jossa
joku käyttää enemmän vapautta kuin hänelle kuuluisi, jos valtapiirin
kaikki vapaus olisi jaettu tasan ihmisten kesken. Poliisin 
väkivaltaiset toimet kuten pidätykset, pamputtamiset, 
ampumiset, takaa-ajot ja ruumiintarkastukset eivät ole 
rikoksia, JOS kaikille muillekin ihmisille taataan vapaus 
tehdä näitä tekoja. Koska näin ei kuitenkaan ole,
nämä poliisin toimet ovat vapauden/vallan käyttämistä yli sen, mitä
keskiarvo edellyttäisi. Ne OVAT siis rikoksia, ja poliisi on 
rikollinen.

En tunnusta nykyisten epätasa-arvoisten lakien oikeutta enkä koe
mitään moraalista velvollisuutta noudattaa niitä (ainoa "velvollisuus"
on poliisin pamppu). En koe huonoa omaatuntoa vaan päin vastoin
tyytyväisyyttä rikkoessani lakia - kunhan en tee tekoja, joissa 
ottaisin itselleni enemmän vapautta kuin mitä minulle kuulusi, 
jos vapaus olisi jaettu tasan kaikille.

Jos veneilen ilman pelastusliiviä tai ankkuria tai venehakaa, rikon 
lakia. Tämä rikollinen tekoni ei kuitenkaan kohdistu muihin, joten 
sillä ei ole vaikutusta heidän vapauteensa. Pelastusliivit ja ankkurit
ja venehaat ovat yksityisasioitani. Kun poliisi kaahaa pikaveneellään
luokseni, kun kellun veneessäni omassa kotirannassani, ja pistoolilla
uhaten sakottaa minua, se käyttää valtaa enemmän kuin sille 
tasa-arvon periaatteiden mukaisesti kuuluisi. Poliisi rajoittaa 
tällöin vapauttani, vaikka minun teoillani ei ole ollut mitään 
vaikutusta kenenkään muun vapauteen. 

Minun tasa-arvoperusteisen oikeuskäsitykseni mukaan poliisi on 
edellä kuvatussa tapauksessa rikollinen ja minä olen tuon 
rikollisen uhri. Olen täysin varma, että moni muukin kokee 
sisimmässään oikeaksi tämän tasa-arvoisen oikeuskäsityksen, 
sillä tämä on ihmisele luonnollinen oikeuskäsitys, kun taas virallinen 
oikeuskäsitys on vain elinikäisellä aivopesulla ihmisiin syötetty 
harha alistamisen ja epätasa-arvon legitimoimiseksi.
 

Kuten olen aiemmissa yhteyksissä
todennut, niin minusta yksityisen vessan seinän
töhrimisestä, pitäisi ensinnäkin julkisesti
kiduttaa ja nöyryyttää esimerkiksi
myöhäiskeskiaikaisen inkvisiittion tyyliin (En
kuitenkaan näkisi, että yksityisen vessan
töhriminen oikeuttaisi vielä roviolla
polttamiseen). Lisäksi vessan töhrijän tulisi
joutua vankilaan ja pakkotyöhön pariksi vuodeksi
ja hänen otsaansa tulisi tatuoida jotain joka saa
töhrijän (ja kaikkien muidenkin ympäristössä)
muistamaan koko loppuelämänsä mitä tuli tehtyä.
(Periaatteessa voisin hyväksyä vessakirjoitukset,
jos ne ovat asiallisia ja kirjoitettu
lyijykynällä tai jollain muulla helposti
poistettavalla kirjoitusvälineellä.)
 

Aah, onpa nautinnollista lukea näin korkeatasoista
oikeusfilosofiaa..
 

Käsittääkseni (X-puolueen edustaja) on ainoa 
tällä listalla, joka vastustaa poliisia. Anarkistit
luonnollisesti vastustavat julkisrahoitteista
poliisia ja se pitäisikin yksityistää, sillä
kaikki yksityinen pidemmällä aikavälillä toimii
taloudellisemmin kuin julkinen. Mutta poliisia
sinänsä he eivät vastusta, tai ainakaan en ole
nähnyt kenenkään muun esittävän vastalauseita
poliisista. 
 

Tutustuhan tarkemmin anarkistien ohjelmiin. 
Kuvittelisin, että sieltä edes joku
poliisinvastustaja löytyisi.
 

On varsin luonnollista, että jos mainitsen
libertaarien keskustelufoorumilla, että
"anarkisti" viittaan tietenkin
anarkokapitalisteihin, sillä ainoastaan
anarkokapitalistit edustavat anarkiaa ja
valtiotonta systeemiä.

Viittaamasi "anarkistit" ovat sosialisteja,
kommunisteja ja totalitaristeja, jotka katsovat,
että yksityisomaisuus on rikollista.
 

Luonnollisesti poliisi on hyvä ja lämmin, jolle
pääasia on vapauden suojeleminen ja järjestyksen
ylläpito ja tavallisten ihmisten huolenpito.
 

Aaahhh, oikein tulee tippa silmään... (ehkä kerron 
joskus mitkä ovat olleet kaksi tuntia elämässäni, 
joita kaikkein eniten häpeän... rohkeuteni ei vielä 
nyt riitä asian kertomiseen)
 

Mielestäni poliisi toimii jo nykyisessä valtiossa
niin loisteliaasti, että sen yksityistäisin vasta
viimeisten joukossa. Poliisi on kenties kaunein
aikaansaannos, mitä liberaalidemokratia on saanut
aikaan: tai ainakin sananvapauden jälkeen.
 

Oooohh... menen aivan sanattomaksi...
 

En usko, että libertaarien keskuudessa yleensä
poliisia sinänsä vieroksutaan. Mutta (X-puolueen
edustajahan) ei ole vielä ainakaan minun kuullen 
tunnustanut olevansa valaistunut ja olevansa libertaari...
(ilmiselvä korrelaatio)
 

Edellä lukemani jälkeen en tunnustakaan.  Voisitko ohjata minut 
ryhmään, josta löytäisin "hengenheimolaisiani"? 
 

Miten olisi Siperia? Siellä tuskin on ketään,
joten voisit olla kaikkien hengenheimolaistesi
parissa eli itsesi kanssa. Itse en tiedä ketään,
joka ajattelisi kuten sinä ja olisi lukenut
erittäin paljon yhteiskunnallista ja tieteellistä
kirjallisuutta. Luulen, että olet lajissasi liki
ainoa.
 

Sillä välin voit käydä vilkaisemassa uusinta lisäystäni X-sivuille. 
Tein sen varta vasten tätä listaa varten, vastauksena Janssonille, 
joka kysyi, mikä teitä oikein poliisissa.... Tältä uudelta sivultani 
käy myös ilmi se, että en ole ainoa lajissani.
 

Onko olemassa jokin elin, joka kieltää ihmistä käyttämästä 
itsestään määritelmää "anarkokapitalisti", jos hänen näkemyksensä 
poliisista ei ole yhtä aurinkoinen kuin sinun?  Kuuluuko 
oikeaoppisen anarkokapitalistin määritelmään poliisirakkauden 
julkinen tunnustaminen ja poliisin kritisoimisesta pitäytyminen?

Tässä linkki sivuille, joiden ylläpitäjät väittävät 
olevansa "tavallisia kansalaisia".  Kuitenkin heidän sivuillaan 
käytetään sellaisia  sanontoja kuin "poliisi murhaa".  Tämä sakki ei 
ilmeisesti kelpaisi anarkokapitalistien jaloon seuraan ilman 
perusteellista mieltenmuokkausta. 
 

Seuraavaksi libertaristien edustaja viittaa X-puolueen sivuilla
oleviin "Kapteeni Pommin päiväkirjoihin" ja niissä olevaan
fiktiiviseen pohdiskeluun terrorin oikeutuksesta. Hän on kaivanut
sieltä seuraavan lauseen:
 

Olen alkanut yhä enemmän kannattaa terrorismia 
ongelmien ratkaisijana. 
 

Sanoinhan heti alkuun, että X-puolueen edustaja
on teiniterroristi! Kukaan täysijärkinen ihminen ei
aja yhteiskunnallista mielipiteitään terrorin
keinoin. 
 

Eivät ajakaan vaan risteilyohjuksin (Irak, Bosnia, Jugoslavia...) 

Kunnon propagandistin tavoin irrotat yhden lauseen yhteydestään ja 
teet sen perusteella yleistyksiä (jätät pois perässä olevat 
lieventävät lauseet).  Lause on mielikuvituksellisen "Kapteeni 
Pommin" nimissä kirjoitettua, päiväkirjan muotoon puettua fantasiaa, 
joka kuvaa kirjoittajansa sisäisiä tuntoja diktatuurin verkon 
kiristyessä.  Sivuille vievässä linkissä (tältä palstalta sivulle oli 
tosin linkki suoraan) on maininta, että "Pommin" tekstit eivät edusta 
X-puolueen virallista kantaa.
 

Ainoastaan totalitaristit ja esimerkiksi
eläinoikeusterroristit käyttävät terroria
tehokeinona ja asiansa ajamisena, sillä heiltä
puuttuu totaalisesti oppineisuus ja
intellektuaalinen asioiden käsitteleminen.
 

Historia tuntee terroristeja, jotka ovat olleet korkeasti 
koulutettuja yliopistomiehiä, journalisteja tai muista älymystöön 
kuuluvia.  Totaalisesti oppimattomat epäintellektuaalit eivät ole 
tyypillistä terroristiainesta.

Suomenkin eläinoikeusaktivistien joukosta vie lankoja korkealle 
akateemiseen maailmaan (jossa tosin ollaan sen verran älykkäitä, että 
ei itse lähdetä verkkoleikkureiden kanssa turkistarhoille vaan 
ainoastaan "ymmärretään" toimintaa).
 

Asiasta toiseen...
 

Olisiko jossakin nähtävissä libertarismin aate lyhyesti 
esitettynä? 
 

Minusta sen voisi tiivistää lauseeseen "jokainen saa tehdä mitä 
haluaa niin kauan kuin ei loukkaa muiden oikeutta samaan". 
 

Tätähän täällä on toisteltu jo ties kuinka monta kertaa. Jos tuo 
lause todella tarkoittaisi mitä sen minun mielestäni kuuluisi 
tarkoittaa... äsh, on kai turha aloittaa "keskustelua" tästä 
aiheesta, sillä se menee todennäköisesti "puu on vihreä eipäs kun 
ruskea -väittelyksi.

Ettehän te toimi tuon lauseen mukaan!!!!!!!!!!!

Juuri tuo sama lause on ollut kaiken poliittisen toimintani 
ydinajatuksena vuosikaudet, ja silti olen päätynyt täysin erilaiseen 
lopputulokseen.  Minulle tuo lause tarkoittaa juridista ja 
poliittista tasa-arvoa.  Mitä se tarkoittaa teille?  Millainen olisi
libertaristinen ihanneyhteiskunta?  Mitä siellä saisi tehdä?  Mitä 
siellä ei saisi tehdä?  Kenellä olisi valta?
 

Voisitko selittää hiukan tarkemmin, mitä tarkoitat? En pysty 
vastaamaan noin yleisluontoisiin kommentteihin.
 

Tuon lauseen pitäisi johtaa täydellisen poliittis-juridisen tasa-
arvon (en keksi parempaa ilmaisua - tasa-arvoon, jota tarkoitan, ei 
kuulu taloudellinen tasa-arvo) vaatimukseen.  Ja jos yhteiskunnassa 
vallitsee tarkoittamani tasa-arvo, siellä ei voi olla 
erikoisoikeuksia omaavaa väkivaltakoneistoa valvomassa kenenkään 
tavallisten "oikeuksien" toteutumista vaan jos tuollainen koneisto 
katsotaan tarpeelliseksi, siihen osallistumiseen ja osallistumisen 
edellyttämiin oikeuksiin pitää kaikilla olla mahdollisuus.  Tuo 
väkivaltakoneisto itsessään nimittäin on valtaa käyttävä ja tasa-
arvon kumoava organisaatio.

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ei voi olla olemassa nykytyyppisiä 
väkivaltakoneistoja.

Pelkkä väkivaltakoneistojen olemassaolo rikkoo tuota periaatetta 
vastaan.
 

Jos väkivaltakoneistoa ei olisi olemassa estämässä muutamien 
yksilöiden väkivaltaa toisia vastaan, se olisi myös tuota 
periaatetta vastaan. Väkivaltakoneiston tarkoitus minarkiassa 
on nimenomaan kohdistaa vallankäyttö valtaansa väärinkäyttäviä 
vastaan, siis niitä vastaan, jotka loukkaavat muiden vapautta.
 

Hyvä periaate.  Kenen kuuluu säätää lait, joiden mukaan 
väkivaltakoneisto saa päättää, mikä on vallan väärinkäyttöä ja muiden 
vapauden loukkaamista ja mihin siis tulee puuttua?
 

Tässä minarkistit pääosin uskovat, että lainsäädännön tulisi 
tapahtua jollain demokraattisella tavalla, jossa on voimakkaasti 
rajoitettu se, mitä lakeja saadaan säätää. Ongelmaksi muodostuu 
juuri, kenellä on oikeus päättää, mitä lakeja saadaan säätää? Tämä 
ongelma on mielestäni ratkaisematon probleema ja osittain varmaankin 
tästä syystä moni listalainen on anarkokapitalisti.
 

Onko se ratkaisematon probleema?

Julistin vuosien ajan periaatetta, jonka mukaan ihmisiltä ei saisi 
laeilla kieltää tekoja, joiusta ei aiheudu haittaa, vaaraa tai 
vahinkoa muille.  Minua kiusasi kuitenkin se, etten pystynyt 
perustelemaan tätä vaatimustani millään korkeammalla periaatteella. 
Eräänä päivänä vihdoin istuin kirjoituspöytäni ääreen ja aloin 
piirrellä paperille kaavioita teoista ja tekijöistä ja 
vaikutussuhteista ja vastateoista niin että paperi täytyi erilaisista 
lokeroista ja nuolista.  Aikani piirreltyäni ja muutamia luonnoksia 
roskakoriin heiteltyäni olin  mielestäni ratkaissut yhteyden tasa-
arvon ja tasa-arvon vastaisten lakien yhteydestä.  Tekstimuotoon 
siirrettynä periaate näytti tältä:

Ihmisiltä ei tule kieltää mitään sellaista, jonka tekeminen ei 
haittaa tai vahingoita muita yksilöitä. Tämä ihmisyksilöiden 
universaali perusoikeus on välttämätön seuraus kansalaisten 
ehdottomasta yhdenvertaisuuden periaatteesta. Yhteys näiden asioiden 
välillä käy ilmi, kun tarkastellaan päätöksentekoprosessia täyden 
demokratian vallitessa. 

Jos enemmistö kansalaisista kokee jonkun asian tekemisen itselleen 
haitalliseksi, se voi keskenään sopia, että tätä asiaa ei enää tehdä. 
Jos vähemmistö kansalaisista yhä jatkaa asian tekemistä, vähemmistöön 
kuuluvat käyttävät tällöin enemmän vapautta ja valtaa kuin heille 
tasaisesti jaettuna luonnostaan kuuluisi. Jotta saavutettaisiin 
tasapaino, myös vähemmistön on pidättäydyttävä asian tekemisestä. 

Jos vähemmistö kansalaisista kokee jonkun asian itselleen 
haitalliseksi, sekin voi tietysti keskenään sopia, että tämän asian 
tekemisestä vapaaehtoisesti pidättäydytään. Tämä päätös ei kuitenkaan 
voi merkitä, että myös enemmistön olisi sitouduttava siihen. Jos se 
sitä merkitsisi, silloin vähemmistön jäsenet olisivat enemmistölle 
asettamansa kiellon muodossa käyttäneet enemmän valtaa kuin heille 
kuuluisi, mikäli valta jaettaisiin kaikille tasan. 

Jotta kansalaisten yhdenvertaisuus ja tasainen vallanjako toteutuisi, 
ainoastaan enemmistöllä voi olla oikeus kieltää joidenkin itseensä 
kohdistuvien asioiden tekeminen, ja tätä kieltoa on kaikkien, myös 
vähemmistön, noudatettava.

Yksilöiden enemmistöllä on oikeus kieltää muilta ainoastaan muihin 
kuin tekijään itseensä kohdistuvaa toimintaa määräämällä se samalla 
tasa-arvon nimissä myös itsensä harjoittamana muita kohtaan 
kielletyksi. Jos enemmistö sen sijaan kieltäisi vähemmistöltä jonkin 
sisäisen, ulkopuolisiin vaikuttamattoman toiminnan, olisi tämä kielto 
itsessään ulkoista toimintaa, jollaiselle ei olisi vastinetta kiellon 
kohteen toiminnoissa. Kieltäminen merkitsisi siis yhden ulkoisen 
toiminnon verran epätasapainoa kieltoa haluavien ja haluamattomien 
välillä. 

Vaikka kiellon kohde painostuksen ansiosta lopettaisi kielletyn 
sisäisen toiminnan, ja myös kiellon määrääjä lopettaisi vastaavan 
toiminnan omalta kohdaltaan, jäisi ulkoisissa toiminnoissa kuitenkin 
yhden kiellon verran epätasa-arvoa voimaan. Sen voisi - ja silloinkin 
lähinnä vain teoriassa - tasoittaa ainoastaan kiellon määrääjän 
alistuminen johonkin sellaisen ulkoisen toiminnan kieltoon, joka ei 
koskisi niitä, joilta kiellon määrääjä on kieltänyt joitakin sisäisiä 
toimintoja. 

Yhteenvetona edellä esitetystä voidaan siis todeta, että enemmistöllä 
on oikeus määrätä yleisesti kiellettäviksi asioita, jotka ovat 
toisiin kuin tekijään itseensä kohdistuvia, ja jotka enemmistö kokee 
itseään haittaaviksi. Ihmisiltä ei kuitenkaan heidän universaaleja 
perusoikeuksiaan, ihmiskunnan universaaleja alkuperiaatteita ja 
ihmisten välistä tasa-arvoa loukkaamatta voida kieltää sisäisiä 
toimintoja eli sellaisia toimintoja, joista ei voida katsoa 
aiheutuvan haittaa, varaa tai vahinkoa ulkopuolisille. 

Onko ajattelussani virheitä?
 

Kokeminen ei minusta riitä, sillä esim. natsit voivat kokea 
juutalaisten olemassaolon itseään haittaavaksi.
Miksi enemmistö on niin tärkeä? 
Miten enemmistö päättää kannastaan?
 

Tämä on se ikuinen ongelma, johon jo aiemmin viittasit. Jonkin asian 
haitallisuus enemmistölle voidaan ratkaista vain kahdella tavalla:
Joko enemmistö itse saa päättää, onko asia haitallinen.  Tai sitten 
vähemmistö saa päättää, onko asia haitallinen.

Kumpi on tasa-arvoisempi ratkaisu?

Enemmistöä voidaan valistaa kieltämään vain todella itselleen 
haitallisia tai vaarallisia tai vahingollisia asioita. Tämän 
kummempaa estoa enemmistön diktatuurille ei liene olemassa.  Jos 
jokin pieni asiantuntijaporukka saisi päättää, niin silloinhan 
elettäisiin tämän porukan luomien sääntöjen mukaan.
 
 

Tasa-arvoisempi ratkaisu on anarkia, jossa valtiota 
ei ole. Valtio on itsessään rikollisjärjestö, jonka 
ainoa funktio on 'kansalaistensa' riistäminen.
 

Vau, tällaisesta tekstistä pidän....

En kylläkään kirjoittanut valtiosta vaan enemmistöstä ja 
vähemmistöstä.  Kai anarkiaan kuuluvan "konsensuksenkin"
taustalla on jonkinlainen enemmistöperiaate.  Siis joko 
enemmän ääniä tai enemmän nyrkkivoimaa. 
 

Eikö voisi ajatella, että kaikki nykyiset valtiot ovat alunperin 
syntyneet aitoina sopimusyhteisöinä? Joukko paimentolaisia tai 
metsästäjiä on asettunut aloilleen viljelläkseen maata, ja 
valinneet joukon henkilöitä tai yhden henkilön päättämään 
riita-asioista.
 

Voitaisiin tietysti ajatella, mutta onko noin todella tapahtunut?
 

Päällikön valta on pikkuhiljaa kasvanut, ja naapurikylä, jonka 
kanssa on ollut rajariitoja, liitetty omiin alueisiin ja sen asukkaista 
tehty orjia... 

Anarkismi siis voi aivan kuten minarkismikin lipua kohti yhä 
suurempaa valtiokoneistoa. 
 

Eikö yhtä hyvin voitaisi ajatella, että joukko paimentolaisia on 
asettunut aloilleen viljelläkseen maata, jolloin on ensimmäisen 
kerran ihmiskunnan historiassa syntynyt varastoja. Ne ihmiset, jotka 
ovat olleet liian laiskoja viljelemään mutta kuitenkin tarpeeksi 
aggressiivisia varastamaan, ovat alkaneet "verottaa" näitä 
viljelijöitä. Tämä on ollut valtion alkumuoto. 
 

Tuskin tällaista on siedetty noin vain. Varkaat eivät varmasti ole 
saaneet rauhassa verottaa toisten varastoja niin kauan, että tähän 
olisi totuttu ja käytäntö vakiintunut ja saavuttanut ihmisten 
silmissä  legitimiteetin.
 

Ei varastamista tietenkään ole siedetty noin vain.  Varas ei olekaan 
puhunut varastamisesta verottaessaan muiden omaisuutta vaan hän on 
keksinyt toiminnalle jonkin perusteen, jolla hän on murtanut 
vastarinnan.  Tämän perusteen tukena on voinut olla raaka väkivalta. 
Pääasia on, että riistetty maanviljelijä on katsonut parhaimmaksi 
maksaa.  Järjestelmä on toiminut kuten nykyinen mafia 
suojelumaksuineen.
 

Joko varkaat ovat joutuneet liittoutumaan, 
perustamaan "turvallisuusorganisaation", koska yksittäinen varas 
tuskin olisi voinut luottaa siihen, että pärjäisi varaston omistajaa 
vastaan jäädessään kiinni,
 

...eli tämä on juuri se mafia tai rosvojoukko...
 

tai sitten maanviljelijät ovat 
liittoutuneet ja perustaneet "turvallisuusorganisaation" 
välttyäkseen varkailta. 
 

Ei ole oleellista, onko liittoutuneiden maanviljelijöiden perustama 
turvallisuusorganisaatio ollut se alkuperäinen rosvojoukko vai sen 
torjumiseksi apuaan tarjoava uusi rosvojoukko.  Päasia on, että 
kaikkien valtioiden alkusanat on lausuttu silloin kun joukko ihmisiä 
on asettunut pysyvästi asumaan ja viljelemään maata tai toinen joukko 
ihmisiä on alkanut elää heidän siivellään - joko ryöstäen tai 
ryöstöjä ehkäisten. 
 

Koska heidän piti välillä viljellä maatakin, ovat muutamat 
erikoistuneet vartiointiin, ja heidän palkkansa tietysti piti maksaa 
jotenkin, kun he eivät itse voineet viljellä maata vartioidessaan 
varastoja. Tätä varten viljelijät maksoivat jäsenmaksuja, veroja.
 

Kirjoitat väkivaltakoneistosta aivan kuten mistä tahansa kauppiaista 
tai liikemiehistä. Eroja kuitenkin on. Kauppias ostaa ja myy 
tavaraa.  Väkivaltakoneisto ostaa ja myy kuolemaa. 

Entä uskonnollinen puoli?  Eivätkö arkeologiset kaivaukset ole 
osoittaneet, että käytännössä kaikkien muinaisten kaupunkivaltioiden 
keskipisteestä löytyy temppeli?  Mitä se tarkoittaa?  Sitäkö, että 
ne, joita ei ole pystytty alistamaan pekällä väkivallalla, on 
alistettu uskonnolla?  Väkivaltaista alistajaa vastaan uskalletaan 
nousta kapinaan, mutta kuka uskaltaa kapinoida jumalaksi korotettua 
hallitsijaa vastaan?
 

Minusta uskonnon roolilla vallan välineenä tuossa vaiheessa on turha 
spekuloida. Varmasti se on myöhemmin saavuttanut tuollaisen aseman, 
mutta tuskin se on ollut uskonnon alkuperäinen tarkoitus.
 

Ei ehkä alkuperäinen tarkoitus, mutta hallitsija - oli hän sitten 
vaatimaton kyläpäällikkö tai suuren valtion johtaja - on valjastanut 
uskonnon omaa valtaansa pönkittämään. Uskonnollisiset johtajat ovat 
suostuneet tähän, sillä hallitsija on puolestaan tukenut heitä.

Olipa kyse pienestä alkukantasesta heimosta shamaaneneineen ja 
poppamiehineen tai nykyaikaisesta islamilaisesta tasavallasta 
mullaheineen ja ajatollahineen, maallisen vallan ja hengellisen 
vallan kytkös voidaan löytää.  Se on näkyvissä lähes kaikissa 
yhteiskunnissa kaikkina aikoina.  Uskonnon roolia vallan välineenä on 
siis mielestäni syytä spekuloida.  Rooli on keskeinen.
 

Kaikki yhteiskunnat, valtiotkin perustuvat sen jäsenten 
hyväntahtoisuuteen ja hyväksyntään.
 

Tätä olen toistellut jo vuosia, ja tämän vuoksi pelkästään asukkaiden 
hyväksyntää ei voidakaan pitää vallan legaliteetin perustana.

Jos voitaisiin, Pohjois-Korea on valtiona aivan OK. Samoin oli 
Stalinin Neuvostoliitto.  Ja natsi-Saksa.  Ja Saddam Husseinin 
johtama Irak.  Ja monet muut.

Jokainen joka on käynyt armeijan, on huomannut ilmiön: Ensimmäsinä 
päivinä pikkutarkka kuri tuntuu lähinnä pelleilyltä, jolla ei näytä 
olevan mitään tekemistä minkään järjellisyyden kanssa.  Kolmen viikon 
aivopesun jälkeen uudet varusmiehet ovatkin jo vakuuttuneita siitä, 
että kaikella on sittenkin tarkoituksensa, ja että muuten asioita ei 
voitaisi hoitaakaan - tai seurauksena olisi kaaos.  Kun 
varusmiespalvelusta on kulunut muutama vuosi, valveutuneinen osa 
entisistä varusmiehistä on jälleen sitä mieltä mitä he olivat 
ensimmäisinä alokaspäivinään: Kaikki oli sittenkin hulluutta.

Idea on se, että järjestelmän sisältä sen mädännäisyyttä on usein 
vaikea nähdä, ja vaikka sen näkisikin, sitä ei uskalla sano
 

Lopuksi vielä asiasta toiseen...
 

Tälläkin hetkellä yhteiskunnassa on tuhansia lakeja, joissa rikotaan 
periaatetta, jonka mukaan "jokainen saa tehdä mitä haluaa niin kauan 
kun ei loukkaa muiden oikeutta samaan".  En ole nähnyt libertaristien 
vastustavan näitä lakeja ja niiden säätämistä. 
 

Voisitko mainita muutamia esimerkkejä tuota periaatetta rikkovista 
laeista, joita libertaarit eivät vastusta? 
 

Vaikea mainita, koska en ole onnistunut lukemaan mistään mitä lakeja 
libertaristit vastustavat ja mitä eivät.
 

Libertaarit toki vastustavat monia taloudellista tai yksilönvapautta 
rikkovia lakeja, mutta tämä on niin itsestään selvää, ettei niitä 
enää jakseta paljoa kauhistella libertaarien keskinäisellä 
foorumilla, kun tiedämme olevamme asiasta yhtä mieltä. 
 

Jos joku liittyy seurakuntaan ja alkaa osallistua aktiivisesti 
seurakunnan tilaisuuksiin eikä pariin kuukauteen kuule mainittavan 
sanaakaan Jumalasta, hän luultavasti alkaa ihmetellä.  Jos hän kysyy, 
miksei seurakunnasta puhuta Jumalasta, pappi vastaa, että ei 
tällaisesta tylsästä aiheesta enää kukaan jaksa jauhaa kun kaikki 
kuitenkin ovat asiasta samaa mieltä.

No ehkä esimerkkini oli hieman keksitty mutta...
 
 
 

Keskustelun siirtäminen näille sivuille on vaatinut tekstin karsimista, 
lyhentämistä ja uudelleen sijoittamista. Yhtään lausetta ei kuitenkaan 
ole muutettu eikä keskustelun kulun kuvausta ole manipuloitu
enemmän kuin on ollut välttämätöntä - kukin puheenvuoro koskee 
siis mahdollisimman tarkasti juuri sitä tilannetta ja asiaa, jota se 
näyttääkin koskevan. 

Keskustelun muokkaaminen on ollut välttämätöntä 
luettavuuden kannalta.
 

Keskustelu uusista (?) aiheista jatkuu osassa 5.