Onko kaikki valta väkivaltaa?

Kun puhutaan vallasta, niputetaan usein yhteen kaikenlainen valta olipa sitten kyse pikkuvauvan "vallasta" vanhempiinsa, opettajan vallasta oppilaisiinsa, johtajan vallasta työntekijöihinsä tai poliisin vallasta tavallisiin kansalaisiin. Valtaa on määritelty kymmenillä eri tavoilla, mutta pelkistäen vallankäytöksi nähdään yleensä asiantila, jossa joku henkilö saa jonkun toisen henkilön toimimaan haluamallaan tavalla. Kun määritelmä on näin laaja, vallan käsitteeseen voidaan sisällyttää hyvin monenlaista vaikuttamista.

Parkuva vauva saa vanhempansa ryhtymään hoitotoimiin - käyttääkö hän siis valtaa vanhempiinsa? Tai hieman vanhempi lapsi saa kiukuttelemalla vanhempansa suostumaan johonkin ostokseen - onko tässäkin kyse vallankäytöstä? Teollisuuspomo saa henkilösuhteiden avulla junailtua kunnan tekemään jonkun hänelle mieleisen päätöksen - vallankäyttöäkö tämäkin? Mainostaja saa meidät ostamaan jonkun tuotteen - valtaako?

X-puolue ei käsittele valtaa aivan näin suurpiirteisesti vaan se haluaa analysoida sitä tarkemmin. 

Ehkä merkittävin seikka, jonka perusteella valta voidaan jakaa kahteen eri luokkaan, on se, sisältyykö vallankäyttöön väkivaltaa. Tämä eroavaisuus on yhtä vanha kuin itse valtakin. Jo alkuihmisten tai apinaihmisten laumoissa on ollut kahdenlaista valtaa - pehmeätä vaikuttamista ja raakaa väkivaltaa. Vuosikymmeniä kestäneen havainnoinnin perusteella on todettu, että simpanssien elämä on paljon monimutkaisempaa kuin miltä se äkkiä katsoen näyttää. Eläinten keskuudessa käydään koko ajan monimutkaista "sosiaalista peliä", johon kuuluu paljon ihmismäisiä piirteitä kuten liittoutumista, juonittelua, palkitsemista jne. Joidenkin tiedemiesten mukaan ihmislajin älykkyys ja taito kommunikoida onkin pitkälti peräisin juuri tällaisesta varhaisesta sosiaalisesta elämästä. Simpanssit käyttävät toisaalta myös raakaa - jopa tappavaa - väkivaltaa lajitovereitaan kohtaan. Vahvimmat lauman jäsenistä pyrkivät saamaan itselleen väkivaltamonopolin ryhmässä - aseman, jota me ihmiset oman esimerkkimme mukaisesti kutsumme lauman johtajuudeksi. Kun johtajuus on väkivaltaisten taistelujen jälkeen ratkennut, sen liepeillä esiintyy edellä mainittuja pehmeämpiä keinoja. Voittaneen tappelupukarin lähiipiiriin pyritään, sillä siinä asemassa saa sentään nauttia edes vallan rippeistä ja toisaalta voi ehkä välttyä tappelupukarin - tai kilpailevien tappelupukareiden - iskuilta. Kaikki tämä on hyvin ihmismäistä. Eroa on lähinnä mittasuhteissa. Väkivaltamonopolin itselleen hankkineen klikin tyrannisoimaa, keskenään juonittelevaa simpannssiryhmää sanotaan laumaksi. Ihmisten vastaavaa yhteisöä sanotaan yhteiskunnaksi tai valtioksi.

Kenties merkittävintä ei-väkivaltaista valtaa on taloudellinen valta, vaikka senkin taustalla on julkisen vallan väkivaltaan perustuva tuki ja säätely. Jos joku pyrkii käyttämään tai saavuttamaan taloudellista valtaa sääntöjen vastaisesti, julkinen valta puuttuu väkivaltoineen peliin.

Jokainen joka käyttää rahaa, käyttää taloudellista valtaa. Kun asiakas kantaa ostoskorinsa kaupan kassalle, hän käyttää valtaa kassahenkilöä kohtaan. Vaikka kassahenkilö ehkä mieluummin lakkaisi kynsiään tai lukisi lehteä, hänen on pakko osallistua maksutapahtumaan - ellei hän halua, että hänen työnantajansa marssittaa hänet työttömyyskortistoon. Jokaisessa työsuhteessa esiintyy vallankäyttöä; rahalla työnantaja saa ihmiset heräämään aamulla aikaisin ja tulemaan työpaikalle - vaikka mukavampaa olisi ehkä jäädä makaamaan sänkyyn. Valtaa liittyy myös potkuihin. Eväämällä rahan ja työpaikan, työnantaja pakottaa työntekijän hakemaan uutta työpaikkaa. Jotta työnantajalla olisi rahaa käyttää valtaa työntekijöitä kohtaan, hän joutuu itse alistumaan asiakkaiden vallankäyttöön. Karkkipussin ostava pikkulapsikin käyttää siis valtaa häntä kohtaan.

X-puolue ei ole erityisemmin kiinnostunut taloudellisesta vallasta, sillä tämä valta ei ole ainakaan välittömästi tappavaa. X-puolue ei vaadi taloudellisen tasa-arvon luomista, koska tällainen tasa-arvo voitaisiin luoda vain väkivaltaisen diktatuurin keinoin, mikä olisi vielä pahempi asia kuin taloudellinen epätasa-arvo. 

X-puolue ei kiistä sitä, etteikö nykyisin paljon vastutetulla talouden globalisaatiolla olisi omat kielteiset puolensa. Globalisaatio ei ole kuitenkaan mikään ulkoapäin tuotu väkivaltainen pakko vaan asiantila, jonka enemmistö kuluttajista on vapaaehtoisesti valinnut. Ihmiset äänestävät rahakukkaroillaan. Jos enemmistö ihmisistä päättää vastustaa globalisaatiota, se voi lakata ostamasta monikansallisten yhtiöiden markkinoimia tuotteita ja alkaa asioida paikallisissa työpajoissa, maatiloilla ja kyläsepillä. Tällaiseen ihmisillä on täysi vapaus, eikä X-puolueella ole mitään tällaista vastaan. Koska näin ei kuitenkaan näytä tapahtuvan, kuluttajat ilmeisesti sittenkin katsovat globalisaation edut suuremmiksi kuin sen haitat. Mitä siis pitäisi tehdä vai pitäisikö mitään? Erilaiset järjestöt voivat toki jatkaa propagointia ylikansallisuutta vastaan. Tai ihmiset voivat perustaa ryhmiä, joissa yhteisesti sovitaan, että tiettyjä tuotteita ei osteta eikä näin tueta talouden ylikansallistumista. Kaikki tämä on X-puolueen näkemyksen mukaan aivan hyväksyttävää. Sille ajatukselle tasa-arvoa ja vapautta kannattava X-puolue ei kuitenkaan ole oikein lämminnyt, että kansalaisten kulutustottumuksia alettaisiin ohjailla väkivaltaisilla pakoilla ja poliisitoimilla.

Taloudellisessa vallassa on se lohdullinen puoli, ettei siihen alistuminen aina ole pakollista. Toisin on väkivaltaan perustuvan valtiollisen vallan kanssa. Siihen alistuminen on AINA pakollista.

Valta perustuu väkivaltaan silloin kun vallakäytön kohdetta vahingoitetaan tai uhataan vahingoittaa - ja kohde uskoo, että uhka pystytään toteuttamaan. Yksityisellä sektorilla väkivalta on harvoin äärimmäistä. Uhkaukseksi saattaa riittää maininta, että "saat turpiisi jos et tottele". Julkisella puolella väkivallan uhka sen sijaan on aina viety loppuun asti; kohde tapetaan, ellei hän tottele. Väkivaltaan perustuvaa valtaa on viranomaisten käyttämä lakeihin perustuva valta sekä rikollisten käyttämä lakien vastainen valta. Edellinen on virallista valtaa, jälkimmäinen epävirallista.

Ihmiset eivät useinkaan tule ajatelleeksi, että mitättöminkin viranomaisen puuttuminen yksityisen kansalaisen elämään sisältää yleensä väkivaltaisen surmaamisen elementin. Se, että tämä elementti vain harvoin viedään päätökseen, ei muuta sitä tosiasiaa, että se on kuitenkin AINA läsnä. Poliisiviranoamsen kaikki toimenpiteet sisältävät kuoleman uhan. Ellemme tottele, poliisilla on "oikeus" käyttää tarvittavaa väkivaltaa, joka on lopulta meidän tappamisemme, ellemme sitä ennen ole alkaneet totella. Vaikka kyseessä olisi vain poliisin tekemä rutiininomainen tarkastustoimenpide esimerkiksi liikenteessä, olemme aina hengenvaarassa, jos yritämme kieltäytyä. Poliisi ei koskaan anna periksi. Meitä jahdataan vaikka hamaan hautaan saakka, jos olemme kyseenalaistaneet poliisin vallan kieltäytymällä jossakin vallankäyttötilanteessa. ***

Miten asiat eroaisivat nykyisestä X-puolueen kannattamassa tasa-arvoisessa järjestelmässä?

Ensinnäkin lakeja ja kieltoja olisi vain murto-osa nykyisestä määrästä. Niinpä tilanteita, joissa väkivaltaviranomaisilla yleensäkään olisi syytä puuttua kansalaisten elämään, olisi vähemmän kuin nykyisin. Pääsääntö olisi se, että ellei kansalainen aiheuttaisi muille kansalaisille vaaraa tai vahinkoa, viranomaisilla ei olisi mitään tekemistä hänen elämässään. Hänen oma
kuviteltu etunsa ei olisi riittävä peruste poliisitoimille häntä vastaan. Toisin kuin nyky-yhteiskunnissa, kansalaista ei koskaan rangaistaisi "hänen oman etunsa tähden".

Toiseksi lait olisi muotoiltu siten, että vain TODELLISESTA tasa-arvon vaarantamisesta joutuisi vastuuseen. Sellaiset nykyajan abstraktit "rikokset" kuten "liikenteen vaarantaminen" olisivat mahdottomia. Saadakseen oikeuden puuttua kansalaisen elämään, viranomaisten olisi osoitettava, että on todella ollut joku ihminen tai ihmisiä, jotka kansalainen on teollaan saattanut vaaraan tai joille hän on aiheuttanut vahinkoa.

Kolmanneksi väkivaltakoneisto ei koostuisi nykyiseen tapaan palkatuista "valioyksilöpoliiseista" vaan se olisi järjestetty paremmin tasa-arvoa ja kansalaisten yhdenvertaisuutta kunnioittavalla tavalla. Kenelläkään yksilöllä ei olisi itsestäänselviä ympärivuorokautisia poliisin oikeuksia vaan mahdolliset oikeudet olisivat tilanne- ja tapauskohtaisia.