Keynesiläisyyden paluu

Keynesiläisyys on John Maynard Keynesin ja toisaalta ruotsalaisten sosialidemokraattien kehittämä oppi, jonka mukaan hallitusten pitäisi lama-aikana käyttää valtion varoja talouden elvyttämiseen valtion töillä ja muilla interventioilla sinänsä vapaaseen markkinatalouteen. Tämä oppi syntyi toisaalta 1930-luvun suuren lamakauden ja toisaalta työväenliikkeen sosialismi-vaatimusten reaktiona. Itse asiassa on sanottu, että vasemmisto on sitten 1930-luvun ollut enemmän velkaa Keynesille kuin Marxille. Keynesiläisyys oli menestys aina 1970-luvun alkuun asti jolloin vallitseviksi taloudellisiksi opeiksi tulivat uusklassinen kansantaloustiede, monetarismin jne. Tämä jakso on kestänyt aina tähän päivään asti, mutta nyt, kansainvälisen talouskriisin myötä, tuntuvat keynesiläiset opit jälleen saavan sijaa.

Barak Obaman valinta presidentiksi on se seikka, joka on herättämässä keynesiläisyyden henkiin. Hänen aikansa muistuttaa Franklin Rooseveltin aikaa paitsi siinä, että molemmat ajavat lama-aikana valtion interventiota, niin myös ajavat samalla muita uudistuksia vedoten niitten taloudelliseen hyödyllisyyteen. Aivan kuten Rooseveltin ”New Deal”, niin myös Obaman elvytysohjelmaa lupaa auttaa köyhälistöä ja työväenluokkaa. Toki Obama puhuu ”keskiluokasta”, mutta jos Ronald Reagan tarkoitti tällä rikkaita, niin Obama tarkoittaa työväenluokkaa ja sosiaaliturvan varassa eläviä. Reaganilaisuuden aika on neljännes vuosisadan jälkeen toivottavasti ohi.

On kuitenkin muistettava, että keynesiläisyys oli alun perin kompromissi vapaan markkinatalouden ja toisaalta sosialismin ja työväenliikkeen vaatimusten välillä. Nyt tällaista liikettä tai kapitalismille kilpailevaa ideologiaa ei ole. Keynesiläisyyttä ovatkin säilyttäneet oppinaan nimenomaan kansantaloustieteilijät itse. Jos muutos tähän suuntaan tapahtuu, ei se ole minkään kansanjoukon tai poliittisen voiman vaatimus, vaan yksinkertaisesti sen tajuaminen, ettei vapaa laissez faire –kapitalismi toimi ainakaan juuri tällä hetkellä. Vaatimusten valtion roolin lisäämisestä takana ovat markkinavoimat itse ja jos esimerkiksi Obama pystyy tämän varjolla ajamaan edistysmielisiä tavoitteita, on tämä pikemminkin tahaton sivutuote, ei päämäärä itsessään.

Keynesiläisyys on tehnyt paluun myös Suomen talouspolitiikkaan. Perinteisestihän Suomessa on harjoitettu eräänlaista anti-keynesiläisyyttä: hyvinä aikoina on tuhlattu ja huonoina säästetty. Ihmekkös kun Jyrki Kataisella on vaikeuksia niellä valtion roolin suurentamista taloudessa. Hän on toki käynyt myös valtio-opin että kansantaloustieteen perusopinnot Tampereen yliopistossa, joissa on painotettu valtion roolia, osin sosialismin perintönä, osin puhtaasti kansantaloudellisena oppina. Matti Vanhasen puhe ”kolmannesta tiestä” tosin tuntuu tulevan kymmenen vuotta liian myöhään, mutta niin palkansaajajärjestöt kuin työnantajat vaativat nyt valtion vahvaa roolia taloudessa, vaikka muutamien kommentaattorien onkin vaikea niellä sitä.