Roemer lähtee sosialismin mallissaan ihmisen itsekkyydestä, taloudellisesta rationaliteetista. Hän hylkää marxilaisten näkemyksen, jonka mukaan yhteiskunta määrää ihmisluonteen. Hän ei usko, että ”maolainen unelma” epäitsekkäästä ihmisestä on pätevä sosialismin perustaksi. Ne lukemattomat ihmiset, jotka ovat uhranneet henkensä sosialismin aatteen puolesta voisivat olla toista mieltä. Roemerin ihmiskäsitys vastaakin oman aikamme (amerikkalaista) ihmistä. Se on kirjoitettu aikamme kielellä. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta ei kestävä historialliselle teorialle, joka perinteinen marxismi oli.
Roemer saa kuitenkin paljon aikaiseksi malleillaan markkinoista ja vaihtoehtoisesta kansantaloustieteestä. Hän hylkää työnarvoteorian. Perusteluna siirtymiselle sosialismiin hän pitää sitä, että työläisillä olisi paremmat olot jos he vetävät pois suostumuksensa vallitsevista yhteiskuntamuodoista sosialismin puolelle. Roemer määritteleekin erilaiset riiston mallit feodalistisesta, kapitalistisesta ja sosialistisesta riistosta (exploitation). Myös Adam Przeworski käsittelee gramscilaista hegemonisen projektin käsitettä nimenomaan tilanteena, jossa työläiset vetävät suostumuksensa pois vallitsevalta yhteiskuntajärjestelmältä peliteorian mallien mukaisesti.
Jon Elster on se AM:n tutkija, joka on eniten painottanut metodologista individualismia AM:n tutkimuksessa. Hän hylkää Hegelin täysin. Elsterin teokset ovatkin ennemmin rationaalisen valinnan teorian kuin marxismin tutkimista. Sinänsä mikroperustojen etsiminen ei ole huono asia, mutta se ei ole vastaus kaikkeen, kuten Levine, Sober ja Wright toteavat. Välillä AM onkin enemmän filosofointia yhteiskuntatieteiden metodeista kuin marxilaista luokka-analyysia.
Erik Olin Wright puolestaan käsittelee luokka-analyysia. Hän on hyvin rajoitetun luokka-analyysin kannattaja, hän muun muassa eräässä tutkimuksessa toteaa, ettei luokka-asema vaikuta naisten ja miesten tasa-arvoon kotitöissä. Rajoitettu luokka-analyysi onkin marxismin terveitten puolien jatkamista sosiologisena analyysinä, vaikka marxismi kaikenkattavana teoriana olisikin epäonnistunut.
Analyyttinen marxismi on siis vaihtoehtoista kansantaloustiedettä. Vasemmiston uusi projekti voi syntyä tältä pohjalta, vaikka sitä onkin kritisoitu (ja syystä) ylihistoriallisuudesta. Eräs ystäväni sanoi aikoinaan, että on kahdenlaisia ihmisiä: marxilaisia ja materialisteja. AM voi tehdä marxismista jälleen materialismia.