Imperiumi

Monista viimeaikoina suomennetuista vasemmistolaisista kirjoista poiketen Michael Hardtin ja Antonio Negrin Imperiumi ei kuulu populistiseen perinteeseen. Toisin kuin esimerkiksi Noam Chosmkyn tai Michael Mooren yksinkertainen ja mustavalkoinen maailmankuva, Negri ja Hardt herättävät henkiin sen terävän analyysin, joka kuului vanhan vasemmistolaisen älymystön henkeen.

Imperiumin kirjoittajat lähtevät liikkeelle koko modernin projektin synnystä, siitä kuinka valtio ja tiede alkoivat uuden ajan alussa yhtenäistämään ja tieteellistämään sitä uskonnollista ja keskiaikaista maailmaa, jonka tuhosta meidän tuntemamme maailma syntyi. Teollistaminen kiihdytti tätä prosessia, jossa neuvostososialismi oli vain yksi modernisaation malli, joka tukehtui vallitsevan paradigman muutokseen.

Olemme Hardtin ja Negrin mukaan siirtymässä postmoderniin jälkiteolliseen yhteiskuntaan, jossa vanhat totuudet eivät päde. Taylorismi ja Fordismi saavat tehdä tietä verkostojen ja ”toyotismin” edestä. Edes Leninin imperialismiteoria, joka oli ihan pätevä, ei enää pidä paikkansa. Elämme Imperiumin, emme imperialismin aikaa. Imperiumi on kaikkialla. Vanhat taloustieteen opit, joiden mukaan maan on pyrittävä kehittymään vastoin omaa luonnollista asemaansa kansainvälisessä taloudessa, eivät ole enää oikeassa, sillä mikään talous ei ole enää suvereeni omalla maaperällään. Valtioitten rajat kaatuvat, kulttuurit sekoittuvat. Tämä ei kuitenkaan merkitse kaaosta, vaan Imperiumi pyrkii luomaan järjestyksen ja on pohjimmiltaan vapauden vastainen, sanovat uusliberalismin kannattajat mitä tahansa.

Vasemmiston kysymys onkin miten toimia tässä uudessa uljaassa maailmassa. Vastaus on yllättävä: koska imperiumi on kaikkialla, sitä vastaan voidaan taistella kaikkialla. Internetin aikakaudella ei tarvita demokraattista sentralismia. Imperiumi –kirja onkin ollut vahvasti mukana sen liikkeen synnyssä joka tunnetaan globalisaation vastustajina. Paradoksaalista kyllä Hardt ja Negri haluavat kiihdyttää globalisaatiota, eivät käpertyä mihinkään vanhoihin kansallisiin arvoihin. Samalla he huutavat (toisin kuin lähes koko vasemmisto anarkisteja myöten) valtion tuhoa, koska se ei enää aja muita kuin Imperiumin etuja.

Imperiumi on toisaalta syvään historiantajuun ja toisaalta nykyajan analyysiin perustuva teos, aivan kuin vanhat työväenliikkeen teoriat Pääomasta lähtien, mutta se ei sorru toistamaan niitä, vaan luo jotakin uutta, jolla on paljon sanottavaa ajallemme.

Takaisin Samppa Sirnön kotisivuille