Perustietoa lumilautailusta

Lumilautailusta on muodostunut oma ja itsenäinen urheilulajinsa vuosien saatossa. Jotkut voisivat jopa kutsua sitä elämäntavaksi. Lumilautailu on kasvanut lapsen kengistä aikuiseen ikään viimeiset kolmen vuosikymmenen aikana.
Lumilautailun syntyyn ja sen kehittymiseen ovat suuresti vaikuttaneet skeittaus, eli rullalautailu, ja surffaaminen. Tarve päästä laudalla liikkeelle myös talvisaikaan johti lopulta lajin syntyyn. Viralliset juuret lajilla on kuitenkin yhdysvalloissa ja vuosikymmen oli 1960. Laji syntyi sattumalta pienestä ja mitättömän tuntuisesta ideasta samoin kun rullalautailu joka sai alkunsa kun surffailijat laittoivat rullaluistimen pyörät lautansa alle jotta pääsisivät helpommin rantaan pitkien matkojen takaa. Lumilautailun alkuna voidaan pitää keksintöä joka pohjautui minisuksille. Minisuksen kärkeen kiinnitettiin vain naru ja sen avulla saatiin pidettyä suksi kontrollissa jalkojen alla. Tästä askeleesta kului vielä kymmenen vuotta ennekuin varsinaiset laudat ilmestyivät markkinoille. Ne eivät olleet mitenkään hienoja nykyaikaisiin välineisiin verrattuina mutta niillä kuitenkin pystyttiin laskemaan..
Varsinainen lautailun aikakausi alkoi 1970 luvun alussa. Yhdysvaltain itärannikolla asui tuolloin mies nimeltä Dimitrije, ja hän alkoi vuonna 1970 valmistaa Winterstick nimisiä lumilautoja. Hän ei ollut keksintönsä tehdessään tietoinen edeltäjistään, vaan sai idean omista hauskanpidon kokemuksistaan. Tarinan mukaan hän oli laskenut tarjottimella mäkeä kavereidensa kanssa ja saanut tästä idean lautojen rakentamiseen ja myymiseen. Lauta oli muodoltaan nykyisiin verrattuna erikoinen. Laudassa oli erittäin korkea nose, lähinnä juuri sen takia että lauta kulkisi hyvin puuterilumessa ja laudan siteinä toimivat tavalliset nahkaremmit. Juuri ehkä hänen tuotteidensa kautta laji levisikin ympäri maailman. Tästä eteenpäin lautailua on kehitetty ja paranneltu ja laji on saavuttanut vuosikymmenten saatossa nykyiset puitteensa.
Tom Sims aloitti lautojen myynnin vuonna 1977, ja seuraavan vuosikymmenen alussa tapahtui huimia kehityksiä laudoissa. Sims esitteli uuden siteen, ja jonkin aikaa tämän jälkeen tulivat markkinoille laudat joissa olikin jo teräskantit ja muovipohjat. Tätä ennen laudat olivat sopineet lähinnä vain puuterilumelle, mutta teräskanttien avulla laudoilla päästiinkin jo hoidettuihin rinteisiin.
Myös nimi Jake Burton on useimmille lautailijoille tuttu. Burton aloitti itse lajin parissa puuhailun aivan sen alkuaikoina, ja myöhemmin kokeili itsekseen oman laudan rakentamista. Tämän onnistuttua hän alkoi myymään lautojaan vuonna 1977 nimellä Burton Snowboards. Jake Burtonia voidaan pitää hyvällä syyllä lautailun uranuurtajana, koska hän toi kipailuihin uudenlaisia lautoja joilla voitti ylivoimaisesti ja työskenteli runsaasti sen eteen teetä lautailusta tulisi tunnettu urheilulaji, ja tämän lisäksi hän alkoi sponsoroida rahallisesti menestyviä lumilautailijoita.
Tämän myllerryksen tuloksena Burton on maailman tunnetuin lumilauta merkki, ja sen tuotteiden laatuun luotetaan. Nykyään lumilautailu kasvaa huimaa vauhtia ja loppua kasvulle ei ole näkyvissä. Laji kasvaa lähinnä nuorten keskuudessa, muuta eivät vanhemmatkaan ihmiset ole jääneet vain rinteiden reunalle katsomaan kun nuoremmat laskevat vaan ovat rohkeasti ottaneet osaa lajiin ja nopealla vauhdilla laji on leviämässä kaikkiin ikäluokkiin.
Lumilautailun alku Suomessa

Suomen talveen laji löysi tiensä vasta 1980 luvun alkupuoliskolla, kun nuoriso alkoi rakennella omia lautojaan. Aina vuoteen 1986 Suomessa laji oli täysin näiden omien lautojen varassa. Juuri mainittuna vuonna 1986 Suomeen tuli ensimmäinen tehdasvalmisteinen lumilauta ja jonkun aikaa tämän jälkeen lautojen maahantuonti alkoi virallisesti.
Suomessa kilpailutoiminta oli ollut vähäistä ja seuroja ei ollut ollenkaan kunnes vuonna 1988 perustettiin Suomen Lumilautaliitto Ry. Tämän jälkeen on vuosittain järjestetty kilpailukiertue joka nykyään tunnetaan paremmin nimellä Suomi-Cup. Suomessa harrastajien määrä on noussut jo uhkaavan lähelle sadan tuhannen rajaa ja harrastajista noin 70 % harrastaa freestyleä, ja loput sitten vapaalaskua ja ratalaskua. Suurin osa lajin harrastajista on tällä hetkellä alle 25 vuotiaita, mutta suuntaus näyttää että laji on nousemassa suosituksi myös vanhemman väestön keskuudessa.
Lumilautailu varusteet

Tärkein varuste on tietenkin itse lauta. Lauta pitää sisällään monia ominaisuuksia ja nimityksiä jotka on hyvä tuntea kun aloittelee lautailua. Myös itse lajiin kuuluu sellaisia termejä jotka eivät välttämättä tunnu tutulta aloittelijan korvissa.
Tärkein tieto aluksi on se että mihin tarkoitukseen laudan hankkii. Pitkällä laudalla on hankalampi temppuilla mutta nopeassa laskussa se on taas hyvin vakaa. Päinvastoin lyhyellä laudalla on helppoa suorittaa kaikenlaisia temppuja mutta nopeassa laskussa se on epävakaa. Eli ensiksi täytyy tietää mitä aikoo harrastaa. Lautailuhan on pääasiassa jakaantunut freestyleen, elikkä vapaalaskuun, joka pitää sisällään temppuiluja, hyppyjä, ja half-pipen. Sen lisäksi on Freeride, elikkä vapaa ja nopea lasku, ja myös ratalasku. Ratalaskuun tuleva lauta on usein kapea, ja melko pitkä. Siinä on käytössä kovat siteet. Freestyle lauta on leveämpi ja lyhyempi. Se on myös joustavampi kuin ratalaskuun suunniteltu lauta. Freestyle laudassa on käytössä yleensä käytössä pehmeät siteet. Pehmeisiin siteisiin kuuluu pehmeät monot, jotka muistuttavat tukevavartisia talvikenkiä, ja ne joustavat tempuissa. Kovat siteet taas vaativat laskettelumonon tai vastaavan ja niiden jousto on olematon.
Aloittelijalle kovat siteen voivat olla parempi kun ei vielä hallitse painon siirtoja oikein, koska pehmeät antavat toki virheet anteeksi helpommin kuin kovat, mutta niiden kanssa aloitettaessa on painonsiirtojen opettelu useimmiten hankalampaa kuin kovilla. Aloittelijan kannattaa siis miettiä tarkkaan millaisen laudan hankkii, eli mitä aikoo tulevaisuudessa laskea. Toinen seikka mikä vaikuttaa laudan valintaan on tietenkin oma paino ja pituus. Tässä tulee myös laudan jäykkyys esille. Jos lauta on liian jäykkä niin käännöksen ovat hankalia suorittaa, ja jos se on taas liian löysä niin käännökset purevat liikaa. Paino vaikuttaa juuri tässä mutta ei kuitenkaan kovin merkittävästi. Laudan valmistajat ovatkin asettaneet laudoilleen painoalueita joille ne on suunniteltu. Painavan henkilön ei tule hankkia löysää lautaa tai päinvastoin. Sen jälkeen kun tietää mitä haluaa laskea, niin laudan pituus määräytyykin lähinnä oman pituuden ja tottumuksen mukaan. Mitään yleistä rajoitusta tälle ei ole olemassa.
Lautaan kuuluvia nimityksiä ovat myös tail ja nose, jotka tarkoittavat laudan kärkeä (nose) ja laudan takaosaa (tail). Näillä ei ole yleensä mitään suurempaa merkitystä kuin että jos haluaa opetella laskemaan myös takaperin, elifakie laskua, niin siinä tapauksessa tulee hankkia sellainen lauta missä myös tail on tarpeeksi taivutettu ylöspäin jotta laskeminen tällä laudalla takaperin olisi mahdollista. Esimerkiksi nopeaan laskuun tarkoitetuissa laudoissa tailia ei ole taivutettu ollenkaan ja takaperin laskeminen on näin ollen täysin mahdotonta. Jossain yhteydessä saattaa törmätä termiin jalkavuus. Tämä tarkoittaa sitä että kun asetatat laudan lattialle, niin laudan keskikohdan ja lattia välille jää tyhjää tilaa. Tämän tilan suuruutta, laudan keskokohdan etäisyyttä lattiasta kutsutaan jalkavuudeksi. Mitä suurempi jalkavuus laudalla on niin sitä nopeammin se palautuu kun sitä on taivutettu käännöksessä. Kun taas jalkavuus on pienempi, niin laudalla on helpompi pyöriä lumella.
Kuten aikaisemmin oli mainittu myös laudan jäykkyys ja joustavuus ovat tärkeitä tekijöitä lautaa hankittaessa. Jos joustavuus ja jäykkyys ovat väärät, niin kaikki laskeminen tällä laudalla voi epäonnistua. Sehän on selvä että mitä painavampi olet niin sitä jäykemmän on laudan oltava, mutta laudan jäykkyyden valintaan vaikuttaa myös laskuominaisuutesi. Mikäli harrastat nopeaa ja vahvaa laskua, niin laudan tulee vastata nopeasti, ja jos se tässä tilanteessa tuntuu taipuvan liikaa, eli antaa liikaa periksi, niin on syytä vierailla lautakauppiaan luona ja hankkia jäykempi lauta. Jos taas tykkäät laskea loivia ja pitkiä kaaria, nii silloin kannattaa valita pehmeä lauta. Tämä sen takia että pehmeämpää lautaa on helpompi taivuttaa joka tekee puolestaan pitkät käännökset helpommin onnistuviksi.
Yksi termi joka vaikuttaa laskuominaisuuksiin ja joka tulee alussa varmaankin tutuksi on stanssi. Lyhyesti se tarkoittaa siteiden asettelua laudalla. Nykyään kaikissa uusissa laudoissa on säädettävät siteet. Niiden sijaintia laudalla voidaan muuttaa, sekä useissa tapauksissa myös niiden kulmaa voidaan muuttaa. Nopeaa laskua harrastavilla siteet ovat yleensä suunnattu reilusti eteenpäin, kun taas freestyleä laskevilla siteet ovat usein suorassa kulmassa laudan keskilinjaa vasten eli kantilta kantille, tällöin sanotaan että siteet ovat 0 kulmassa. Luotevin laskutapa on yleisesti että etujalka on noin 10 astetta enemmin suunnattu eteen kuin takajalka. Mitä helpommin haluaa laudan kääntyvän leikkaavasti niin sitä enemmin kannattaa kääntää siteitä eteenpäin. Stanssilla on tärkeä merkitys laudan käyttäytymiseen laskettaessa. Mitä kauempana siteet ovat toisistaan sitä vakaampi lautasi on hyppyjen alastulossa, mutta sitä hankalampi on laskea nopeaa laskua. Nopeaa laskeva pitääkin siteet yleensä lähempänä toisiaan kuin freestyle laskija.
Keskistanssilla tarkoitetaan taas sitä että miten siteet ovat sijoitettu laudan pituussuuntaan nähden. Jos ne ovat keskitetty eli etuside on saman matkan päästä nosesta kuin takaside tailista niin laudalla on helppo laskea molempiin suuntiin. Jos taas pitää vapaalaskusta ja pehmeästä lumesta niin kannattaa kokeilla siirtää takasidettä hiukan taaksepäin jolloin saadaan painoa taakse ja nose kulkee paremmin pehmeässä lumessa. Smoin tämä parantaa laudan taivuttamista käännöksissä.
Joskus kuulee puhuttavan myös symmetrisistä ja asymmetrisistä laudoista. Ero näiden välillä tulee siitä että symmetrisen laudan molemmat puolet ovat juuri samanlaiset, kun taas asymmetrisessä on toista kanttia muotoiltu eri tavalla kuin toista, joka normaalisti helpottaa käännöstä halutulla tavalla.
Laskuasento

Laskuasento määrätyy sen mukaan että kumpi jalka edessä lasket. Tätä ei saa selville kuin kokeilemalla. paras keino kokeilla tämä on pitää silmät kiinni ja joku kaverisi tönäisee sinua, niin se jalka kummalla astut ensiksi eteen on se joka tulee myös laudalle etummaiseksi. Toinen tapa kokeilla tämä on liukua jäällä. Se jalka kumpi edessä liuku on vakaampaa tulee laudalle etummaiseksi. Jos lasket vasen jalka edellä niin lasket kuin suurin osa kaikista lautailijoista, eli englanninkielinen nimitys tälle laskutavalle on Regular. Jos taas lasket oikea jalka edellä, mikä on yleistä samoin, mutta jonkun verran harvinaisempaa, olet englannin kielellä Goofy. Jos lasket väärinpäin, eli tail edellä niin riippumatta siitä että kumpi jalka edellä normaalisti lasket, lasket fakie laskua. Tämä nimitys koskee kaikkea väärinpäin tapahtuvaa laskua. Joissain yhteyksissä voi kuulla puhuttavan että lasketaan fakiena hyppyrille jne.
Yksi hyvä muistamisen arvoinen asia lautailussa on vaatetus. Lautailija istuu rinteissä aika paljon, ja muutenkin joutuu paljon lumen kanssa tekemisiin, ja ei voi aina välttää kaatumisia. Tämän takia vaatetus kannattaisi miettiä sellaiseksi että vesi ei pääsisi kovin helposti ainakaan housujen läpi koska jos housut kastuvat niin seuraavat laskut muuttuvat aika viileiksi. Hanskoja hankkiessa aloittelevan lautailijan kannattaa melkein hankkia rannetuella varustetut hanskat, koska alussa ranteet joutuvat lujille juuri sen takia että kaatuu käsilleen eikä ehdi ottaa oikealla tavalla, eli kyynärpäillä kaatumista vastaan.
Käännökset

Seuraava tärkeä askel on oppia laskemaan laudalla oikein, eli pitäisi opetella perusasento laudalla. Se on seuraavanlainen. Koukista nilkkoja, polvia, ja lantiota hieman, ojenna selkä, ja nojaudu eteenpäin niin, että 2/3 painosta on etujalalla, ja sitten käännä rinta menosuuntaan. Tätä asentoa kannattaa kokeilla ennen siteiden kiinnittämistä niin oppii tietämään että miltä se tuntuu.
Käännösten harjoitteleminen aloitetaan yksinkertaisesti helppoja painonsiirtoja tekemällä, eli liikutetaan lautaa kantilta kantille, silleen että toinen henkilö on tukemassa ja näin otetaan tuntumaa siihen että miten lauta käyttäytyy. Tämän jälkeen siirretään painoa eteen ja taakse ja samalla opitaan tuntemaan laudan jäykkyys ja miten lauta käyttäytyy.
Tämän jälkeen voidaan aloitella vauhdin kanssa. Ensimmäinen lasku joka kannattaa tehdä on jossain loivalla ja lyhyellä pätkällä oikolasku suoraan. Tällä saa tuntumaan laudalla seisomiseen suorassa laskussa ja vauhdissa. Jos tuntuu siltä että laskemisessa ei pysy tasapaino niin mikään ei estä ottamasta sauvoja avuksi väliaikaisesti. Heti kun tuntee edistyvänsä niin niistä pitäisi hankkiutua eroon. Tästä jatketaan jossain jyrkemmässä rinteessä laskemalla (auraamalla) laudalla rinnettä alas ensin varpaiden puoleisella kantilla jolloin paino on varpailla ja tasaisesti molemmilla jaloilla, ja sitten kantapäiden puoleisella kantilla, jolloin paino on kantapäillä ja samoin tasaisesti molemmilla jaloilla. Tämä auttaa oppimaan kanttien hallinnan. Kun tätä on harjoiteltu riittävästi voidaan siirtyä laskemaan loivasti rinteen poikki kantillaan. Ensin vatsapuoli rinteeseen, paino varpailla, sitten selkäpuoli rinteeseen, paino kantapäillä. Poikittain laskussa painon tulee olla hieman enemmän etujalan varpailla kuin takajalan niin lauta liikkuu paremmin. Tässä harjoituksessa on tärkeää se että lauta pysyy kantin varassa eikä pohjan.
Aina tulee muistaa se että rinteeseen päin olevan kantin, siis alemman kantin on aina oltava ilmassa. Jos laskussa alempi kantti ottaa lumeen kiinni niin seurauksen on aina kaatuminen. Tämä on aloittelijoille syntyvä yleisin virhe, eli väärä kantti tarraa lumeen koska painonsiirtoja ei vielä hallita ja lopputuloksena kaadutaan. kaaduttaessa on osattava ottaa isku vastaan oikein. Eteen kaaduttaessa otetaan käsivarsilla ja kyynärpäillä, ei missään nimessä ranteilla, ja taaksepäin kaaduttaessa on pyrittävä kaatumaan kuin nopeasti istahtaen, ja tätä voidaan vaimentaa kyynärpäiden avulla. Missään nimessä ei saa kaatua suoraan selälleen.
Kun lopulta tuntuu siltä että olet valmis yrittämään käännöstä niin sinun on muistettava siirtää painoasi kohti laudan keulaa. Tämä vaikuttaa siihen että lauta kääntyy alarinteen suuntaan ja käännös on mahdollinen. Lisäksi taaempi jalka ohjaa käännöstä, ja jos sillä on liikaa painoa niin lauta lähtee liukuun takaperin, tai et pysty kääntämään sitä ja lauta kulkee suoraan eteenpäin. Lopputuloksena usein kaatuminen. Tilanteesta selvitään siirtämällä painoa eteen, vaikka se saattaa pelottaakkin aloittelevaa laskijaa. Toinen yleinen virhe on potkaista takajalalla lautaa jotta se saataisiin kääntymään. Tämä johtaa usein tasapainon menetykseen ja seurauksensa kaatuminen. Potkaiseminen saattaa tuntua helpottavalta alussa, mutta siitä tulisi pyrkiä eroon ja saada lauta kääntymään ilman äkkiliikkeitä.
Kääntyminen aloitetaan siis nojautumalla eteenpäin, eli siirretään painoa etummaiselle kantille, tämän jälkeen kierretään ylävartaloa käännöksen suuntaan, ja lopuksi työnnetään taaemmalla jalalla ja käännöksen pitäisi olla valmis. Tavoitteena on yrittää tehdä kaikki liikkeet yhtenä sujuvana, ja tasaisena liikkeenä. Kääntyminen on helpompaa kuin vauhtia on reilusti. Vauhti antaa paremman tasapainon sekä voimaa itse käännökseen. Kannattaa muistaa myös se että kun lautaa kanttaa käännökseen niin painaa taaemmalla jalalla samalla, ja katsoa käännöksen suuntaan, jolloin samalla kierrät automaattisesti vartaloa käännöksen suuntaan ja huomaat muut laskijat ja rinteen muodot. Missään nimessä ei kannata katsoa lautaa, koska seurauksena voi olla lumikylpy.

päk turhaan